Kansainvälisen tutkimusryhmän mukaan EU:n tulisi luopua ajatuksesta, jonka mukaan metsäpohjainen bioenergia on hiilineutraalia. Keskipitkällä aikavälillä, vuosikymmenien aikaskaalassa, metsät eivät ehdi kerryttää takaisin sitä hiilidioksidin määrää mikä energiaa tuottaessa vapautuu ilmakehään.
Bioenergian lisääntynyt käyttö vaarantaa siten YK:n asettamat ilmastotavoitteet, joiden mukaan maailman tulisi olla hiilivapaa kuluvan vuosisadan puolivälissä.
Vertaisarvioidun yhteistyöjulkaisun takana ovat EASAC:n (European Academies’ Science Advisory Council) ympäristötyöryhmän jäsenet. Suomalaisista kirjoittajien joukossa on ympäristömuutoksen professori Atte Korhola Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta.
Asiantuntijaryhmän mukaan metsäperäisen biomassan energiatiheys on jo lähtökohtaisesti niin alhainen, ettei siitä ole fossiilisen energian korvaajaksi. Biopohjaisesti tuotetun energian hiilidioksidipäästöt ovat tuotettua energiamäärää kohden selvästi jopa pahinta ilmastosaastuttajaa, kivihiiltä, suuremmat.
Hiilineutraalisuuden käsite nojaa päätelmään, jonka mukaan kasvavat metsät sitovat takaisin hiilidioksidin, joka polttaessa tupruaa ilmaan. Lukuisat tutkimukset kuitenkin osoittavat, että tähän ”takaisinmaksuun” kuluu huomattavasti kauemmin aikaa kuin aikaisemmin on ajateltu. Kysymys on vuosikymmenistä tai jopa vuosisadoista. Korjuukäytänteistä riippuen metsämaiden hiilivaranto saattaa jäädä tyystin palautumatta.
Bioenergian suosiminen kostautuu erityisesti tavoitteissa, joissa maapallon keskilämpötilanousu pyritään pitämään alle 1,5 asteessa. Kriittiseksi katsottu raja ylittyy kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n mukaan nykymenolla jo aikavälillä 2030-2050, jolloin metsäpohjaisen biomassan hyödyntäminen energiana ei ehdi millään korvautua sen tilalle kasvavan metsän muodossa.
Bioenergian hyödyntäminen saattaa lisätä myös hakkuukiertoa, joka jo nykyisellään on monissa valtioissa aivan liian lyhyt.
Tilanne on vielä epäedullisempi, mikäli puubiomassan tuotannon koko elinkaari otetaan huomioon. Päästöjä syntyy varsinaisen polton lisäksi myös esimerkiksi korjuusta, raaka-aineiden kuljetuksesta ja käsittelystä. Puubiomassaa kuljetetaan pellettien muodossa kansainvälisillä markkinoilla jo yli 10 miljoonaa tonnia joka vuosi, lähinnä Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä, mutta jatkuvasti yhä enemmän myös Aasiassa.
Tutkijaryhmä vaatiikin uudistusta metsäpohjaisen bioenergian luokittelussa ja luopumista hiilineutraalisuuden käsitteestä. Selvityksen mukaan vain teollisuuden sivuvirroista saatu bioenergia täyttää hiilineutraalisuuden vaatimukset, mutta silloinkin vain tietyillä reunaehdoilla. Mikäli hakkuut ja metsämaaperän muokkaus lisääntyvät, menettää myös jätepohjainen metsäenergia ilmastoetunsa.
Alkuperäinen julkaisu: Norton, M., Báldi, A., Carli, B., Cudlin, P., Jones, M., Korhola, A., Michalski, R., Novo, F., Duarte S.F., Schink, B., Shepherd, J., Vet, L., Walloe, L. & Wijkman, A. 2019. Serious mismatches continue between science and policy in forest bioenergy. Global Change Biology: Bioenergy. https://authorservices.wiley.com/index.html#dashboard
Lisätietoja: Professori Atte Korhola, ympäristömuutoksen tutkimusyksikkö (ECRU), Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto, puh. 050-4154528, email atte.korhola@helsinki.fi
EASAC on EU-jäsenmaiden kansallisten tiedeakatemioiden yhteistyöelin, jonka tarkoituksena on antaa eurooppalaisten päättäjien ja vaikuttajien käyttöön puolueetonta tieteellistä tietoa päätöksenteon tueksi.