Etelämantereen jäiden sulaminen siirtää maailman merien painopistettä kohti pohjoista pallonpuoliskoa. Tämä nostaa lähivuosikymmeninä merkittävästi merenpintaa erityisesti Euroopan rannikoilla, EASAC:n asiantuntijat varoittavat.
EASAC:n tuoreessa raportissa A sea of change: Europe’s future in the Atlantic realm tarkastellaan paitsi meriin liittyviä ilmastollisia riskejä, myös hyötyjä, joita saadaan ymmärrettäessä paremmin Atlantin ja Euroopan ilmastollisia yhteyksiä. “Ottamalla huomioon Atlantin vaihtelu tähänastista paremmin, pitkän ajan säänennusteet, kuten vuodenaikaisennusteet, paranevat Suomenkin alueella”, kertoo yksi raportin laatineen työryhmän jäsenistä, professori Petteri Uotila Helsingin yliopistosta.
Merenpinta nousee nopeammin Euroopassa kuin eteläisellä pallonpuoliskolla
Grönlannin ja Etelämantereen runsas jäiden sulaminen nostaa merenpintaa kaikkialla. Etelämantereen mannerjäätikön sulaminen aiheuttaa painovoimakentän muutoksia, joiden seurauksena maapallon painopiste siirtyy virtaavan meriveden mukana kohti pohjoista pallonpuoliskoa. Tämä aiheuttaa merkittävää merenpinnan nousua Euroopan rannikoilla: vuoteen 2100 mennessä nousu voi olla yli metrin, raportissa ennustetaan.
Dramaattisia seurauksia säälle ja merten ekosysteemeille
Golf-virta on osa Atlantin pohjois-eteläsuuntaista kiertoliikettä (Atlantic Meridional Overturning Circulation AMOC), joka kuljettaa lämpöä subtropiikista pohjoisille alueille muokaten ilmasto- ja elinolosuhteita etenkin Länsi- ja Pohjois-Euroopassa.
Ilmastomallit ovat ennustaneet AMOC-virtauksen heikkenevän ilmaston lämmetessä, mutta tämänhetkiset mittaukset eivät kiistattomasti osoita sellaisia muutoksia, jotka poikkeaisivat ilmaston luonnollisesta vaihtelusta. ”AMOC-virtauksen lämmönkuljetus on herkkä järjestelmä, ja sen häiriöiden seuraukset ulottuisivat satoihin miljooniin ihmisiin. Tarvitsemme ennakkovaroitusjärjestelmän”, EASAC:n energiaohjelman johtaja Michael Norton tähdentää.
Happamoitumisen vaikutuksia merten ekosysteemeille ei vielä ymmärretä
Yksi raportin löydöksistä koskee merten happamoitumista: ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu aiheuttaa merten happamoitumista kaikkialla maapallolla. Yhdessä lämpötilojen nousun kanssa tällä voi olla merkittäviä seurauksia merten ekosysteemeille ja kalastukselle. Kalatalous tulee olemaan entistä riippuvaisempi merien ja ilmastonmuutoksen yhteyttä koskevasta tietämyksestä. ”Euroopassa ei ole vielä kattavaa happamoitumisen seurantaa eikä riittävää ymmärrystä happamoitumisen vaikutuksista merille”, Norton huomauttaa.
Merten muutos riippuu ilmaston lämpenemisestä
Ilmaston lämpenemisen vauhti vaikuttaa Etelämantereen jään sulamisvauhtiin: Mikäli muutos onnistutaan pitämään 1,5 asteessa, sulamisvauhti pysyy nykyisellään. Kahden asteen ylittämisellä olisi sen sijaan dramaattisempia seurauksia, sillä se aiheuttaisi Etelämantereen sulamisesta johtuvan merenpinnan nousun 0,5 senttimetrin vuosivauhdilla.
Tutkijoiden mukaan ainoa lääke on päästöjen leikkaaminen ja hiilinielujen – kuten metsien – suojelu ja tehostaminen. ”Meidän tulee tukea ainoastaan matalapäästöisiä energiateknologioita ja suosia uusiutuvaa energiaa (tuuli-, aurinko-) biopolttoaineiden sijaan, jotka kerryttävät hiilidioksidipäästöjä ilmakehään”, Norton muistuttaa.
European Academies’ Science Advisory Council (EASAC) on tiedeakatemioiden eurooppalainen yhteistyöorganisaatio. Suomen Tiedeakatemiat on EASAC:n kansallinen jäsen.