Kirjoittajat: Mohamed Hassan (IAP), Volker ter Meulen (IAP), Peter F. McGrath (IAP) ja Robin Fears (EASAC). Käännös englanninkielisestä alkuperäisartikkelista: Mariko Sato.
Tämä kirjoitus on käännös artikkelista ’Academies of Science as Key Instruments of Science Diplomacy’, joka julkaistiin 10.3.2015 AAAS:n Science & Diplomacy -julkaisun verkkosivuilla. Tästä linkistä pääset alkuperäiseen englanninkieliseen julkaisuun.
Tiedeakatemiain neuvottelukunta on Suomen kansallinen edustaja IAP:issa, tiedeakatemioiden globaalissa verkostossa. Lisää tietoa IAP:ista löydät neuvottelukunnan sivuilta tai IAP:in kotisivuilta.
Tiedeakatemiat ovat tyypillisesti itsenäisiä organisaatioita, jotka ovat sitoutuneet edistämään tiedettä ja tutkittuun tietoon pohjautuvaa päätöksentekoa. Ne ovat määritelmällisesti tieteellisiin ansioihin pohjautuvia, ja niiden jäsenistö koostuu kunkin maan tai alueen johtavista tieteilijöistä. Näin ollen ne nähdäänkin kotimaissaan ja ulkomailla organisaatioina, jotka edustavat tieteellistä huippuosaamista kaikilla tieteen aloilla.
Näiden kunniaroolien lisäksi tiedeakatemiat ovat myös tärkeitä kansalaisyhteiskunnan instituutioita, joilla on uskottavuutta tiedottaa suurta yleisöä ja poliittisia päätöksentekijöitä ongelmista ja mahdollisista ratkaisuista. Tiedeakatemioiden uskottavuus kumpuaa paitsi niiden jäsenistöjen tieteellisestä huippuosaamisesta, niin myös heidän autonomiastaan suhteessa poliittisiin ja kaupallisiin intresseihin. Vaikka monet tiedeakatemiat on perustettu alunperin valtionhallinnon toimesta, maidensa palvelemiseksi tuomalla kansallisiin ja kansainvälisiin seikkoihin tieteellisiä näkökulmia, niin ne perustettiin myös lähtökohtaisesti itsenäisiksi toimielimiksi.
Aivan kuten jokainen tiedeakatemia voi olla kansallisesti arvovaltainen ääni, niin myös tiedeakatemioiden yhteisellä äänellä voi olla suuri vaikutus kansainvälisellä tasolla. Esimerkiksi IAP, globaali tiedeakatemioiden verkosto, joka sijaitsee Triestessä, Italiassa, tarjoaa alustan 107 jäsenakatemialleen työskennellä yhdessä yli valtiollisten rajojen ja antaa panoksensa globaaleihin poliittisiin debatteihin. IAP:in raportit ja suositukset, joita valmistelevat globaalin yhteisön johtavat tieteilijät, ja jotka käyvät läpi järeän vertaisarvioinnin ovatkin tärkeitä ja uskottavia poliittisen neuvonannon lähteitä. IAP:in jäsenakatemioilla on myös kontaktit kansallisiin hallintoihin, Yhdistyneisiin Kansakuntiin ja muihin kansainvälisiin toimijoihin, joiden kautta ne voivat tuoda nämä neuvot suoraan maailman päätöksentekijöille.
Noin kahdellakymmenellä maailman valtioista on korkean tason tieteelliset neuvonantajat (neuvonantajien ensimmäinen kokoontuminen oli viime vuonna Uudessa-Seelannissa 1), mutta tiedeakatemioita löytyy suurimmasta osasta maailman valtioista, osan Afrikkaa ja Lähi-itää ollessa pääasialliset poikkeukset. Lisäksi IAP:illa on neljä alueellista verkostoa, jotka kattavat Euroopan, Afrikan, Aasia-Tyynenmeren alueen sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikan 2. Sellaisten akatemioiden kuten TWAS:in (World Academy of Sciences) ja Afrikan Tieteenakatemian (African Academy of Sciences) jäsenet tulevat useista eri maista. Tällaista laajaa, eri alueilta kumpuavaa asiantuntijuutta hyödyntämällä IAP kykenee rakentamaan ja analysoimaan monipuolista tutkittuun tietoon pohjautuvaa tietovarantoa. Tämä yhdistettynä erilaisiin alueellisiin näkökulmiin ja politiikkatarpeisiin luo rikkaan ja arvovaltaisen resurssin globaalien politiikkalinjausten pohjaksi.
IAP:in perustamisesta, vuodesta 1993 lähtien, tiedeakatemioista ympäri maailmaa on tullut entistä aktiivisempia ja tehokkaampia työskentelemään yhdessä pyrkimyksissään palvella yhteiskuntaa. IAP perustettiin lokakuussa 1993, 58 tiedeakatemian epävirallisen seuran kokoontuessa Maailman Tiedeakatemioiden (World’s Science Academies) väestöhuippukokouksen avajaisiin New Delhissä, Intiassa. Vuonna 2000 IAP kehitti virallisemman rakenteen Tokion Transition to Sustainability in the 21st Century -konferenssin yhteydessä. Nämä molemmat tapaamiset päättyivät tiedeakatemioiden poliittisille päättäjille suunnattuun yhteiseen kannanottoon tapaamisten keskeisistä teemoista. Tokiossa myös päätettiin virallistaa IAP:n rakenne ja siirtää sen sihteeristö Royal Societysta Lontoosta TWAS:ille Triesteen. Siitä lähtien tiedeakatemiat ovat rakentaneet kollektiivista ansioluetteloa globaaleihin ongelmiin tarttumisessa tarjoamalla objektiivisia ja tutkittuun tietoon pohjautuvia kannanottoja yhteiskunnallisesti merkittävistä tiedepohjaisista kysymyksistä.
IAP myös julkaisee ajankohtaisia ja arvovaltaisia kannanottoja keskeisistä aiheista politiikan neuvonantoa ja vaikuttamista varten. Viimeaikainen esimerkki tästä on IAP:in ja sen jäsenakatemioiden kannanotot koskien synteettistä biologiaa, joka on nouseva tieteenala. IAP vaati tieteenalan vastuullisen tutkimuksen ja innovaation rohkaisua ja tukemista sekä varoitti tukahduttamasta tutkimusta liiallisilla rajoituksilla. IAP myös suositteli laajaa dialogia synteettisestä biologiasta luonnontieteilijoiden, yhteiskuntatieteilijöiden, kansalaisjärjestöjen ja kansainvälisten organisaatioiden kesken (esimerkkinä sopimus biologisesta monimuotoisuudesta). Niin ikään, yhteistyössä IAMP:n (InterAcademy Medical Panel, sijaitsee myös Triestessä) kanssa, IAP kehotti vuonna 2013 hallituksia ottamaan vakavasti antimikrobilääkkeiden resistenssin riskin, tarjoten koordinoidun kymmenen suosituksen sarjan. Suositukset koskivat mm. nykyisten lääkkeiden elinkaarien pidentämistä ja uusien aktiiviainesosien etsintää.3
Kahden johtavan tiedeakatemian, Iso-Britannian Royal Societyn ja Yhdysvaltain tiedeakatemian (U.S. National Academy of Sciences), julkaistua yhteisraportin ilmastonmuutoksen todisteista, 5 IAP-verkosto, Meksikon tiedeakatemian kautta, käänsi raportin espanjankielelle ja esitteli sen kesäkuussa 2014 lainsäätäjien huippukokouksessa (2nd World Summit of Legislators).
Kansainvälisen huomion kiinnittyessä nyt vuosituhattavoitteista kestävän kehityksen tavoitteisiin, myös IAP kehittyy ja uusi kattojärjestö on muotoutumassa. Kattojärjestö tuo IAP:in lähemmäksi IAMP:ia ja IAC:tä (InterAcademy Council). Tämä uusi IAP-verkosto laajenee niin resurssien, toimintojen, kuin toimialojenkin osalta tuomalla yhteen sitoutuneet IAMP:in lääketieteelliset tiedeakatemiat ja hyödyntämällä IAC:n kokemusta Maailmanpankin, IPCC:n ja muiden kansainvälisten toimielinten kanssa työskentelystä.
Uusi IAP tulee edelleen toimimaan jäsenakatemioidensa kanssa järjestämällä maailmanlaajuisia ja alueellisia työpajoja ja konferensseja edistääkseen yhteisiin haasteisiin tarttumista ja monitieteisten ’tiedesiltojen’ rakentamiseksi maiden välillä. IAP tulee myös jatkossakin tuottamaan kestävän kehityksen prioriteetteja avaavia ja tutkittuun tietoon pohjautuvia kannanottoja ja raportteja. Se tulee myös tarjoamaan kansallisille hallituksille ja kansainvälisille organisatioille, kuten YK:lle, autonomista ja arvovaltaista neuvonantoa tärkeistä tiedepohjaisista kysymyksistä. Se tulee myös käyttämään asiantuntemustaan tukeakseen uusimpien ja vähemmän kokeneiden jäsentensä kapasiteetinrakennusta. Täten IAP vahvistaa heidän kykyään toimia neuvonantajina omissa maissaan ja kykyä kontribuoida globaaleihin keskusteluihin.
Tuomalla yhteen IAP:in, IAC:in ja IAMP:in vahvuudet uusi IAP tulle tarjoamaan kollektiivisen mekanismin ja äänen tiedeakatemioille jatkaa tärkeitä roolejaan tutkittuun tietoon pohjautuvassa neuvonannossa, mukaanlukien kansainvälisen areenan tiedediplomatian.
Loppuviitteet:
- International Network for Government Science Advice, “Science Advice to Governments” (konferenssi, Auckland, New Zealand, elokuu 28–29, 2014), http://www.globalscienceadvice.org/archive-2014-conference
- Näitä ovat: EASAC (European Academies Science Advisory Council), Network of African Science Academies, Association of Academies and Societies of Sciences in Asia ja InterAmerican Network of Academies of Sciences.
- Linkki IAP:n kannanottoihin: http://www.interacademies.net/10878.aspx.
- Jorge A. Huete-Perez, Axel Meyer ja Pedro J. Alvarez, “Rethink the Nicaragua Canal,” Science 347, no. 6220 (tammikuu 23, 2015): 355, http://www.sciencemag.org/content/347/6220/355.summary.
- Royal Society ja U.S. National Academy of Sciences, Climate Change: Evidence & Causes, helmikuu 27, 2014, https://royalsociety.org/policy/projects/climate-evidence-causes.