Opetus- ja tutkimushäirintä ovat yleistyneet suomalaisessa akateemisessa maailmassa, mutta yliopistojen keinot vastata niihin vaihtelevat merkittävästi. Samalla tutkijoiden ilmaisunvapaus ja tieteen autonomia ovat uhattuina myös kansainvälisesti. Luottamuksen horjuminen tiedeinstituutioihin voi vähentää halukkuutta esitellä tutkimustuloksia julkisuudessa. Pahimmillaan tutkijoihin kohdistuva häirintä ja poliittinen painostus heikentävät tieteellistä keskustelua, sananvapautta ja demokratian toimivuutta.
Selvitys kartoitti yliopistojen ohjeistuksia ja käytäntöjä
Suomen Tiedeakatemiain ihmisoikeuskomitea toteutti keväällä 2024 valtakunnallisen selvityksen, jossa kartoitettiin yliopistojen ohjeistuksia, toimintamalleja ja tiedotuskäytäntöjä opetus- ja tutkimushäirintään liittyen. Selvitykseen vastasi yksitoista yliopistoa.
Selvityksen tuloksia esiteltiin Suomen Tiedeakatemiain vuoden 2024 kansalliskomiteaseminaarissa Tutkimushäirintä – uhka tutkimuksen vapaudelle? Tulosten perusteella yliopistoilla on käytössään monenlaisia ohjeita ja rakenteita, mutta ne ovat usein hajanaisia, yliopistokohtaisia ja niistä tiedottaminen on puutteellista. Useimmissa yliopistoissa häirintätapauksiin pyritään puuttumaan tilanteen mukaan, esimerkiksi vastuuhenkilön avulla ja sovittelemalla. Aina sovittelu ei ole riittävä ratkaisu – varsinkaan tilanteissa, joissa häirintä on jatkuvaa tai valtasuhteiltaan epätasaista. Tarvitaan myös vaihtoehtoisia toimintamalleja ja selkeitä rakenteita. Häirinnän kohteiden tulisi löytää tukea helposti, ja tiedon tulisi olla koottuna yhteen paikkaan.
Tutkimushäirintä ymmärretään useimmiten sosiaalisessa mediassa tapahtuvaksi ilmiöksi, ja lähes kaikki vastaajayliopistot ovat laatineet siihen liittyviä ohjeita. Selvityksen mukaan somehäirintään liittyvät erityispiirteet tulisi kuitenkin tunnistaa paremmin, jotta häirintää voitaisiin tehokkaammin ehkäistä ja kohteita tukea asianmukaisesti.
Artikkeli Tieteessä tapahtuu -lehdessä
Tieteessä tapahtuu -lehden numerossa 3/2025 on julkaistu aiheesta artikkeli otsikolla Opetus- ja tutkimushäirintä tulevat yliopistoihin – kuinka varautuneita yliopistot ovat? Kirjoittajina ovat kulttuurintutkijat Miia Tikka ja Tuija Saresma Itä-Suomen yliopistosta. He korostavat, että opettajien ja tutkijoiden suojelu ei ole vain työsuojelukysymys, vaan kyse on akateemisen vapauden, sananvapauden ja demokratian suojelemisesta.
Opetus- ja tutkimushäirintään varautuminen ja niihin puuttuminen edellyttävät enemmän yliopistojen välistä yhteistyötä, käytäntöjen kehittämistä ja selkeämpää yhtenäistämistä. On tärkeää, että myös häirintää kokeneiden opettajien ja tutkijoiden ääni tulee kuulluksi – ei vain hallinnon vaan koko yliopistoyhteisön tasolla. Tämä vaatiikin yliopistojen johdolta nykyistä suurempaa vastuuta ja sitoutumista akateemisen vapauden puolustamiseen.
Lue artikkeli: Tieteessä tapahtuu 3/2025 – Opetus- ja tutkimushäirintä tulevat yliopistoihin