69th Lindau Nobel Laureate Meeting 30.6.-5.7.2019 kokosi Saksan Lindauhun 39 nobelistia ja 580 nuorta tutkijaa 89 eri maasta. Vuosittain järjestettävän, viikon pituisen tapahtuman tarkoituksena on kokemusten vaihto ja oppiminen eri tutkijasukupolvien välillä. Massachusetts Institute of Technologyssa työskentelevä tekniikan tohtori Armi Tiihonen oli yksi neljästä tapahtumaan valitusta suomalaisesta tutkijasta.
”Osallistuin Suomen Tiedeakatemiain rahoittamana Lindau-tapaamiseen, jonka tarkoituksena on tuoda yhteen nobelisteja sekä nuoria tutkijoita ympäri maailmaa keskustelemaan tieteestä ja tulevaisuudesta. Lindau-tapaamisten teemana on kunakin vuonna jokin Nobel-palkintoaloista. Tänä vuonna vuorossa oli fysiikka.
Lindau-tapaaminen on järjestetty jo 69 kertaa, joten tapahtumassa tuntee todella olevansa osa tiedeyhteisön sukupolvien jatkumoa. Viikko koostui todellisesta tapahtumien ja keskusteluiden tykityksestä! Jokaista huoltotaukoa hotellihuoneessa lykkäsi viimeiseen asti, jotta ei vain jäisi mistään erityisestä paitsi. Tapahtuma on myös useimmille osallistujille oikeastikin ainutkertainen, sillä Lindauhun pääsee nuorena tutkijana vain kerran. Kenties joillekin toinen kerta koittaa nobelistina!
Se, että tutkijoiden parissa ympäri maailmaa varsin tunnettu tapaaminen jaksaa innostaa yhä uusia nuoria tutkijoita ja nobelisteja vuodesta toiseen kertoo myös siitä, että tapahtuma ei ole jämähtänyt paikoilleen, vaan uudistuu osallistujiensa mukana. Esimerkiksi viime vuosina Lindauhun on otettu mukaan yhä enemmän pienryhmätoimintaa, kuten tiedekävelyjä ja agorakeskusteluita nobelistien kanssa. Muun muassa pienryhmätoiminnan ansiosta tapahtuman ilmapiiristä on saatu välitön siitä huolimatta, että useimmat meistä nuorista tutkijoista saavumme tapaamaan, usein ensimmäistä kertaa elämässämme, ammatillisia idoleitamme.
Tapahtuman kirkkaasti tärkein ansio olikin vapaa keskustelu niin nobelistien kuin muidenkin fyysikoiden kanssa. Työskentelen tutkijana kolmannen sukupolven aurinkokennojen ja koneoppimisen parissa, ja löysin tapahtumasta useita uusia omaan erikoisalaani liittyviä kontakteja. Fysiikan nobelistien tutkimusalat ovat viime vuosina painottuneet esimerkiksi hiukkasfysiikkaan ja lasereihin – toisin sanoen aloihin, jotka poikkeavat suuresti omastani. Siksi Lindau-tapaaminen tarjosi tilaisuuden keskittyä sisäistämään minulle vieraampien alojen keskeisiä toimintatapoja ja haasteita, mikä paransi näkemystäni oman alani vuorovaikutuksesta muiden alojen kanssa ja uudistaa varmasti omaa tekemistäni jatkossa.
Lindaussa oli poikkeuksellisen helppo keskustella uusien ihmisten kanssa, joten testasin itselleni uutta toimintatapaa ja keskityin paitsi luentoihin (jotka olivat erinomaisia!), myös kyselemään tyhmiä niin muilta nuorilta tutkijoilta kuin nobelisteiltakin. Tämä johti lukuisiin hauskoihin keskusteluihin, aiempaa vauhdikkaampaan oppimiseen ja lisäksi osoitti, etteivät kaikki kysymykset niin tyhmiä olleetkaan. Opin esimerkiksi, että lasersäde voidaan tosiaan johtaa kryostaattiin ikkunan läpi, ja ymmärrän nyt paljon paremmin, miksi SI-järjestelmää uudistetaan.
Jokaisella Lindau-tapaamiseen osallistuneella nobelistilla oli oma yksilöllinen tarinansa kerrottavanaan, ja heidän menestyksensä reseptiä on mahdotonta niputtaa yhteen. Osa koki ansioituneensa keskittymällä omaan juttuunsa, toiset mutkien kautta, joku runsaalla työllä ja moni sattumankin kautta, eräät korostivat nuoruuden oppimisympäristöä, ja toiset inspiroituivat vasta paljon myöhemmin. Luultavasti suurin yhteinen tekijä heidän välillään oli innostus! Se pirskahteli jokaisesta nobelistista, kun pääsimme puhumaan heidän tutkimuksestaan.
Tutkimustyö ei tee tutkijasta yhteiskunnan ulkopuolista yksilöä. Tieteellisestä menetelmästä sekä tutkimustiedosta on hyötyä nykyajan monimutkaisten yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisessa. Tutkijoiden pitää uskaltaa olla äänessä myös tutkimusyhteisönsä ulkopuolella, mikä oli Lindaussa niin paneelikeskusteluiden kuin henkilökohtaisten keskusteluidenkin aiheena.
Yksi viikon suoranaisista roolimalleista oli nobelisti Steven Zhu, joka on vaihtanut tutkimusaiheitaan useampaan otteeseen, työskennellyt myös Yhdysvaltojen energiaministerinä (United States Secretary of Energy) ja palannut takaisin tutkimuksen pariin. Hän korosti, kuinka yhteiskunnallisten ongelmien, kuten hänen kohdallaan ilmastonmuutoksen, eteen voi ja kannattaa jahkailun sijaan käyttää vaikka muutamakin vuosi elämästään, jos ne kerran itseä oikeasti huolestuttavat. Ilmastonmuutos on aikamme kiireellisin haaste ja sen nostikin viikon aikana esiin Zhun lisäksi moni muukin nobelisti erikoisalastaan riippumatta.
Rauhan nobelisti Tawakkol Karmanin puhe Lindau-tapaamisen lopuksi oli määrätietoisuudessaan vaikuttava. Kun ohjaa samanlaisen määrän tarmoa ja tahtoa yhteen asiaan, jotain on pakko tapahtua. Yritän pitää tämän mielessäni ja ohjata edes murto-osan samasta energiasta omaan työhöni uusiutuvien energiantuotantomuotojen parissa.” -Armi Tiihonen