Arkistot: Uutiset

Kaarle Hämeri (vas.), Paavo-Petri Ahonen, Paula Kivimaa, Petteri Taalas ja Annukka Santasalo-Aarnio.

 

Suomen Tiedeakatemiat järjesti Paasitornissa 16.11.2023 seminaarin Tiede ja vihreä siirtymä. Kutsutilaisuuteen osallistui kansalliskomiteoiden jäseniä, Suomen Tiedeakatemiain kansainvälisiä edustajia ja sidosryhmien jäseniä.  

Seminaarissa oli tarjolla useita kiinnostavia puheenvuoroja erilaisista ratkaisuista vihreän siirtymän tavoitteiden saavuttamiseksi. Kansalliskomiteoiden edustajien esityksissä kuultiin kestävästä kehityksestä ja vihreästä kemiasta, tuulivoimasta jäätyvillä merialueilla ja ravitsemussuosituksista. Paneelikeskustelussa Vihreä siirtymä ja tieteen keinot käsiteltiin muun muassa perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen erilaisia näkökulmia aiheeseen sekä tieteiden välisen yhteistyön merkitystä. Tilaisuudessa yleisöllä oli mahdollisuus esittää kysymyksiä sekä puhujille että panelisteille.

Vihreällä siirtymällä tarkoitetaan muutosta kohti ekologisesti kestävää taloutta ja kasvua, joka ei perustu luonnonvarojen ylikulutukseen ja fossiilisiin polttoaineisiin. Vihreä siirtymä on välttämätön, sillä luonnonvarojen liikakulutus on johtanut ilmasto- ja luontokriisin pahenemiseen. Kestävä talous nojaa vähähiilisiin sekä kiertotaloutta ja luonnon monimuotoisuutta edistäviin ratkaisuihin. Vihreän siirtymän onnistuneeseen toteutumiseen tarvitaan tieteellistä tutkimusta, tieteiden välistä yhteistyötä, elinkeinoelämän tukea ja poliittista tahtoa. 

Tilaisuuden tallenne:

 

Ohjelma

Tilaisuuden avaus, puheenjohtaja, professori Kimmo Kaski, Suomen Tiedeakatemiat

Avauspuheenvuoro, professori Anna Mauranen, Suomen Tiedeakatemiat

Kestävä kehitys ja vihreä kemia, professori Timo Repo (HY), Suomen kansallinen kemian komitea

Tuulivoima jäätyvillä merialueilla, professori Arttu Polojärvi (Aalto), Polaarialueiden tutkimuksen kansallinen komitea

Ravitsemussuositukset ja vihreä siirtymä, professori Ursula Schwab (UEF), Suomen kansallinen ravitsemustieteen komitea

Paneelikeskustelu: Vihreä siirtymä ja tieteen keinot.

Moderaattori kansleri Kaarle Hämeri, Helsingin yliopisto
Panelistit: professori Petteri Taalas (WMO), opetusneuvos Paavo-Petri Ahonen (OKM), tutkimusprofessori Paula Kivimaa (SYKE) ja apulaisprofessori Annukka Santasalo-Aarnio (Aalto)

 

ALLEA (All European Academies) julkaisi kesäkuussa tutkimuseettisen ohjeistuksen ”The European Code of Conduct for Research Integrity – Revised Edition 2023”. Ohjeistus toimii hyvän tutkimuskäytännön puitedokumenttina ja koskee kaikkia tieteenaloja. Nyt julkaistu ohjeistus on päivitetty vuoden 2017 versiosta. EU edellyttää, että kaikki sen tutkimusohjelmista rahoitusta saavat tahot sitoutuvat toiminnassaan soveltamaan kyseistä ohjeistusta. Ohjeistusta päivitetään säännöllisesti ajankohtaisten aiheiden osalta, jotta se toimisi myös jatkossa tutkimusyhteistyön apuvälineenä kohti hyvää tutkimuskäytäntöä. Tutkimusyhteistyö käsittää laajan joukon sidosryhmiä, joita kuultiin ohjetta päivitettäessä ja joiden kommentit otettiin tarkasti huomioon lopullisessa versiossa.

”The European Code of Conduct for Research Integrity” (ECoC) käsittelee tutkimusta tekevien ja muiden tutkimustyöhön vaikuttavien toimijoiden ammatillisia, oikeudellisia, yhteiskunnallisia, eettisiä ja moraalisia vastuita tutkimusympäristöissä. Vastuullisia toimijoita ovat paitsi tutkijat ja tutkimusryhmät myös tutkimusta harjoittavat organisaatiot, tutkimuksen rahoittajat sekä arviointikriteereistä ja rahoitusperusteista päättävät tahot. Ohjeistuksen tavoitteena on edistää vastuullisia tutkimuskäytäntöjä ja toimia puitedokumenttina tiedeyhteisön toiminnan sääntelyssä. Myös Suomen tutkimuseettisen neuvottelukunnan laatima tutkimuseettinen ohjeistus (HTK-ohje, TENK 2023) on linjauksiltaan sopusoinnussa ECoC-ohjeen kanssa.

Tutkimuseettisen ohjeistuksen noudattamiselle on keskeinen rooli tutkimusjärjestelmän ja sen tulosten luotettavuuden ja laadun takaamiseksi. Hyvät tutkimuskäytännöt perustuvat tutkimusetiikan perusperiaatteisiin. Ne ohjaavat yksilöitä, laitoksia ja organisaatioita heidän työssään sekä heidän toimiessaan käytännön, eettisten ja älyllisten haasteiden parissa.

”ALLEAn päivitetty tutkimuseettinen ohjeistus painottaa koko tutkimusyhteisön vastuuta eettisten periaatteiden edistämiseksi tutkimusta ohjaavissa käytännöissä. Ohjeen tarkoitus on kehittää tutkimuskulttuuria ja tutkimusympäristöjä tutkimustyön ehdoilla kohti laadullisempaa suoritusarviointia ja kokonaisnäkemystä. Tämä uudistus on vahvasti myötätuulessa Euroopassa Coalition for Advancing Research Assessment (CoARA) -yhteistyön merkeissä”, Varantola toteaa.

Suomen Tiedeakatemiain edustaja kansleri emerita Krista Varantola on ALLEAn tutkimusetiikan pysyväiskomitean jäsen. Hän on toiminut myös ALLEAn hallituksen varapuheenjohtajana vuosina 2018–2020.

ALLEAn tutkimuseettiseen ohjeistukseen voi tutustua täällä: https://allea.org/wp-content/uploads/2023/06/European-Code-of-Conduct-Revised-Edition-2023.pdf

EASACin jäsenakatemioiden uusin raportti ”Kaasun tulevaisuus” tarkastelee maakaasusta luopumista ja sen korvaamista kestävillä energiaratkaisuilla. Raportti tarjoaa tutkimukseen perustuvia politiikkasuosituksia kaasumaisten polttoaineiden käytön sääntelemiseen siirryttäessä hiilipäästöttömään, turvalliseen ja kohtuuhintaiseen Euroopan Unionin (EU) energiajärjestelmään vuoteen 2050 mennessä.

EU-jäsenmaiden kansallisten tiedeakatemioiden yhteistyöelin EASAC on julkaissut Kaasun tulevaisuus -tutkimusraportin. Uusi raportti korostaa suurelta osin kirjaamattomien metaanivuotojen merkitystä ilmaston lämpenemiselle koko maakaasun toimitusketjussa. Maakaasu eli metaani ei lopulta ole päästöiltään puhtaampaa kuin muut fossiiliset polttoaineet, ja sen käyttäminen hiilen tai öljyn sijasta vähentää kasvihuonevaikutuksia hyvin vähän. Päättäjien, energiatoimittajien, energiankäyttäjien ja rahoitusalan tulisi toimia yhdessä varmistaakseen riittävän puhtaan energian saanti ja samalla luopua nopeasti maakaasun käytöstä yhdessä muiden fossiilisten polttoaineiden kanssa.

”Suomessa on paljon hankkeita, joissa on tarkoitus tuottaa synteettistä metaania. Sen ilmastovaikutus on täysin sama kuin maakaasun, jos vuotoja ja palamista ei hallita lähes täydellisesti”, kommentoi tutkimusjohtaja Petteri Laaksonen, yksi uuden raportin kirjoittajista.

Maakaasun hiilidioksidipäästöt muodostivat lähes neljänneksen EU:n energia-alan hiilidioksidipäästöistä vuonna 2021. Myös maakaasun metaanipäästöt ovat merkittäviä, mutta niitä ei seurata riittävästi. EU:ssa maakaasua käytetään ennen kaikkea rakennusten lämmitykseen, sähköntuotantoon sekä teollisuuden prosessien lämmitykseen ja kemiallisten prosessien raaka-aineena. Edessä on energiasiirtymä, jossa maakaasun käyttöä tulee korvata kestävillä energiaratkaisuilla heikentämättä rakennusten, sähköntuotannon, teollisuuden ja liikenteen energian toimitusvarmuutta ja kohtuuhintaisuutta. Vain näin voidaan saavuttaa EU:n tavoite nollapäästöistä vuoteen 2050 mennessä.

Raportti on laadittu 28 jäsenisen EASAC-akatemioiden yhteistyönä. Suomen Tiedeakatemiain nimittämistä asiantuntijoista professori Hanna-Leena Pesonen Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulusta toimii ESACin energiapaneelin puheenjohtajana ja tutkimusjohtaja Petteri Laaksonen LUT-yliopistosta osallistui raportin laatineeseen työryhmään.

”Venäjän aloittama hyökkäyssota ja sitä seuranneet EU:n pakotteet ovat nostaneet entisestään maakaasuun tuontienergiana liittyviä saatavuusriskejä, mikä on tehnyt aiheesta ennakoituakin kriittisemmän. Maakaasun korvaamiseen liittyvät näkökulmat ja raportin suositukset ovat ehdottomasti olennaisia myös Suomen energiajärjestelmän kannalta” Pesonen toteaa.

Raportti tarjoaa viestejä poliittisille päättäjille, jotka hakevat kiireellisesti ratkaisuja niin luotettavien ja kohtuuhintaisten energiapalveluiden ylläpitämiseen kuin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Tärkeintä päättäjille on tunnistaa keskeiset kysymykset ja arvioida maakaasun korvaamista uusiutuvalla sähköllä ja muilla kaasumaisilla polttoaineilla. Lisäksi tulee tarkastella kaasun käytön merkitystä EU:n ilmastolain yhteydessä ja sitoumuksessa vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 55 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Haasteena on myös puhdistamattomasti tuotetun maakaasun asteittainen käytön lopettaminen EU:ssa sovitun ajanjakson kuluessa ilman, että yleinen energian toimitusvarmuus ja kohtuuhintaisuus estyy energian kuluttajille ja yrityksille.

Tutkimukseen perustuvia suosituksia päättäjille

Kaasun tulevaisuutta koskevat EASACin viestit EU:n päättäjille, sijoittajille ja muille sidosryhmille käsittelevät kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä, energian toimitusvarmuutta ja kohtuuhintaisuutta. Euroopan komissio on jo tehnyt ehdotuksia joidenkin menettelytapojen käsittelemiseksi, joten osa EASACin viesteistä liittyy jo meneillään oleviin keskusteluihin.

Raportissa nostetaan esille kuusi keskeistä suositusta kestävien energiaratkaisujen saavuttamiseksi. Ensimmäinen suositus on energiatehokkuuden parantaminen vähentämällä energian tarvetta rakennuksissa, teollisuudessa ja liikenteessä. Toisena raportti mainitsee maakaasun, kivihiilen ja öljyn käytön asteittaisen luopumisen mahdollistamiseksi tulisi rakentaa lisää uusiutuvaa sähköä tuottavia laitoksia ja sähkönjakelun infrastruktuuria. Energiavarmuuden varmistamiseksi EU:ssa tulisi tuottaa kestäviä teknologioita ja monipuolistaa kriittisten raaka-aineiden ja kestävien polttoaineiden tarjontaa.

Raportti nostaa esille myös uusien Euroopassa yleisten kaasukäyttöisten lämminvesivaraajien asentamiskiellon rakennuksiinniiden korkean maakaasun kulutuksen vuoksi. Kaasukäyttöisten varaajien sijaan asukkaiden ja omistajien tulisi suosia uusiutuvaa sähköä tai kaukolämpöä käyttäviä lämpöpumppuja. Lisäksi toimenpiteinä ehdotetaan vähävaraisten kotitalouksien ja yritysten energiatukea sekä lisää ja uudelleenkoulutettua työvoimaa kestävien energiateknologioiden kehittämiseen ja polttoaineiden tuottamiseen.

Lue raportti: https://easac.eu/publications/details/future-of-gas

European Academies’ Science Advisory Council (EASAC) on Euroopan tiedeakatemioiden yhteistyöorganisaatio. Suomen Tiedeakatemiat (Council of Finnish Academies, CoFA) on EASAC:n kansallinen jäsen.

Lindau Nobel Laureate -tapaaminen järjestetään kesäkuussa 72. kertaa. Tapaamisiin osallistuu noin 600 nuorta tutkijaa ympäri maailmaa vaihtuvilta Nobel-tutkimusaloilta. Suomen Tiedeakatemiat esittää tapaamiseen suomalaistutkijoita.

Tapaamisessa nuoret tutkijat ja Nobel-voittajat eri vuosikymmeniltä vaihtavat ajatuksia tieteellisillä luennoilla ja vapaamuotoisissa keskustelutilaisuuksissa. Kesällä 2021 tapahtumaan osallistui tutkijatohtori Outi Haapanen Helsingin yliopistolta. Haapasen mukaan Lindau -tapaaminen oli mieleenpainuva, tavallisesta konferenssista poikkeava kokemus.

“Kuvittele, että samalla pienelle paikkakunnalle pakkautuu satoja tutkijoita samassa vaiheessa uraansa ja samalta tieteenalalta. Tapaamisessa syntyi paljon hyviä keskusteluja ja verkostoja. Meillä on edelleen aktiivista yhteydenpitoa joidenkin osallistujien kanssa.”

Haapaselle tapahtuman suurin anti on muiden nuorten tutkijoiden tapaaminen ja epävirallisemmat tilaisuudet. Keskustelutilaisuuksissa nuorilla tutkijoilla oli mahdollisuus kysyä Nobelisteilta esimerkiksi ura- tai elämänneuvoja. Keskusteluissa nousi esiin esimerkiksi tutkimuskentän tasa-arvo, sillä monet kemian ja fysiikan tutkimusalat ovat hyvin miesvaltaisia.

Lindau Nobel Laureate -tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa jo vuonna 1951. Tapahtuman tarkoituksena on tuoda yhteen eri sukupolvien, tutkimusalojen ja kulttuurien tutkijoita. Idea syntyi kahden fyysikon yhteistyöstä Lindaussa Saksan tieteellisen eristyksen päättämiseksi. Vuosien varrella tapahtuman osallistujat ovat laatineet julistuksia esimerkiksi ydinasevarustelun lopettamiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. 

Seuraava tapaaminen järjestetään 25.–30.6.2023. Suomen Tiedeakatemiat on Lindau -tapaamisen kansallinen kumppani, joka tekee ehdokkaiden esikarsinnan ja myöntää lupaavimmille hakijoille pääsyn varsinaisen hakemuslomakkeen täyttämiseen sekä kattaa valittujen osallistujien kulut. Lindau-alumni Outi Haapanen suosittelee tapahtumaa lämpimästi myös muille tutkijoille.

“Vaikka hakuprosessi on hieman raskas, niin Lindau-tapaaminen on todella ainutkertainen kokemus ja vaivan arvoinen.”

Tänä vuonna tapahtumaan matkustavat Helsingin yliopiston apurahatutkija Mari Toppinen sekä vuoden 2020 koronapandemian takia peruttuun tapahtumaan valitut lääketieteen tohtorit Eino Solje Itä-Suomen yliopistosta ja Janne Purhonen Helsingin yliopistosta.

Insinööri- ja teknillistieteellisten akatemioiden maailmanlaajuinen yhteistyöfoorumi CAETS (The International Council of Academies of Engineering and Technical Sciences) tarkastelee uudessa raportissaan teknologioita, joita voidaan hyödyntää kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi välittömästi seitsemällä keskeisellä alalla. Tarkasteltavia aloja ovat ruoka ja maatalous, rakennukset ja älykkäät kaupungit, öljy ja kaasu, kemikaalit, sementti, rauta ja teräs sekä tieto- ja viestintäteknologia.

Jo kehitettyjen teknologioiden käyttöönotto johtaisi raportin mukaan merkittävään päästöjen vähentämiseen ennen vuotta 2040. Teknologioiden käyttöönotto yksin ei kuitenkaan riitä saavuttamaan nettonollatavoitteita, jolla tarkoitetaan kasvihuonekaasujen vähentämistä 1.5 asteen tavoitteen mukaisesti, ja jäljelle jääneiden päästöjen neutralointia vuodesta 2050 eteenpäin. Siksi raportissa korostetaan myös uusiateknologioiden tutkimus- ja kehitystarpeita sekä lähes valmiiden teknologioiden (RD&D) roolia.

CAETS:n energikomitean jäsenten vuosina 2021–2022 kirjoittama raportti tarjoaa havaintoja, johtopäätöksiä ja suosituksia teollisuuden, hallitusten, ammattijärjestöjen ja kansalaisjärjestöjen johtajille sekä kansalaisille vuosien 2030–2050 kasvihuonekaasupäästöjä koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi.

Raportin mukaan kasvihuonekaasupäästöjen, erityisesti hiilidioksidipäästöjen, vähentäminen edellyttää energian sähköistymistä aina kodin lämmittämisestä ja ruoanlaitosta teollisiin prosesseihin. Päästövähennysten potentiaali riippuu sähkön lähteistä, minkä takia on tärkeää valita sähkön tuotantoon vähähiilinen vaihtoehto. Vähähiiliseksi luokiteltua sähköä ja lämpöä tuotetaan pääasiassa vesi-, aurinko-, tuuli- ja ydinvoimalla.

Vähähiilisen sähkön lisäksi päästöjen vähentämisessä keskeistä on vähähiilinen lämpö, ​​mukaan lukien auringon säteilyn suora lämpökäyttö, vähähiilisiä lähteitä käyttävät lämpöverkot ja teollisuuden hukkalämmön hyötykäyttö. Raportti huomauttaa, että joitain teollisia prosesseja, kuten sementin tuotantoa, ei voida täysin sähköistää.

Edellä mainittujen keinojen lisäksi päästöjä voidaan vähentää teollisuudessa syntyvän hiilidioksidin talteenotolla. Raportin mukaan hiilidioksidin talteenotto ja varastointi on välttämätöntä nettonollatavoitteen saavuttamiseksi vuosisadan puoliväliin mennessä.

Raportissa korostetaan päästöjen vähentämiseen tähtäävien toimien kiireellisyyttä ja ehdotetaan olemassa olevien teknologioiden laajaa ja nopeaa käyttöönottoa. Käytännössä tämä on kuitenkin vaikeaa toteuttaa nopeasti ja edullisesti kullekin maalle, alueelle ja toimialalle räätälöidyllä tavalla. Teknologioiden käyttöönotto ei ole mahdollista ilman hallitusten, kuluttajien ja kansalaisten laajaa ja pitkäjänteistä tukea.

Jotkut näistä teknologioista ovat jo hyödynnettävissä, kun taas toiset ovat pian tulossa käyttöönottovaiheeseen. Yhdessä nämä teknologiat mahdollistavat erittäin merkittäviä päästövähennyksiä. Raportissa kuitenkin korostetaan tutkimus- ja kehitystoiminnan tukemisen ja yliopistojen ja yritysten välisen vuorovaikutuksen kehittämisen tärkeyttä olemassa olevien teknologioiden parantamiseksi ja uusien kehittämisen edistämiseksi. Tämä tarjoaa mahdollisuuksia tutkia uusia mahdollisuuksia vähentää kasvihuonekaasupäästöjä maailmanlaajuisesti seuraavien 27 vuoden aikana.

Lue raportti: https://www.newcaets.org/wp-content/uploads/2023/02/CAETS-ENERGY-REPORT-2022.pdf

CAETS (The International Council of Academies of Engineering and Technical Sciences) on insinööri- ja teknillistieteellisten akatemioiden maailmanlaajuinen yhteistyöjärjestö. Suomen Tiedeakatemiat on CAETS:n jäsen. Ensi vuonna yhteistyöjärjestön puheenjohtajana toimii Turun yliopiston vararehtori Mika Hannula. 

Kun Suomen Tiedeakatemiat perustettiin vuonna 2018 tiedeakatemioiden yhteistyöneuvostoksi, perustajat sopivat, että sen isännyys kiertää akatemioiden välillä. Ensimmäiset viisi vuotta Suomen Tiedeakatemiat vietti Suomalaisen Tiedeakatemian tiloissa Mariankadulla. 

Nyt Kruununhaka on vaihtunut Kaartinkaupunkiin, kun Tiedeakatemiat muutti vuoden 2023 alussa Suomen Tiedeseuran tiloihin, osoitteeseen Pohjoinen Makasiinikatu 7 A.

Vuonna 1838 perustettu Suomen Tiedeseura on tiedeakatemioista vanhin. Se on monitieteellinen tiedeakatemia, joka julkaisee kirjallisuutta, järjestää tilaisuuksia, myöntää apurahoja sekä tukee poikkitieteellistä ja kansainvälistä yhteistyötä. Seuraan kuuluu matemaattis-fysikaalinen, biotieteellinen, humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen osasto.

“Muutto ja uuteen organisaatioon asettautuminen on sujunut jouhevasti. Vastaanotto on ollut erinomainen”, Suomen Tiedeakatemiain akatemiasihteeri Arto Miettinen kertoo.

Uusi isäntäakatemia vaikuttaa Tiedeakatemiain fyysiseen osoitteeseen ja vastaa sen oikeudellisista sopimuksista. Muuten työ jatkuu ennallaan tieteen vaikuttavuuden vahvistamiseksi Suomessa ja kansainvälisesti.