Maatalous on pääsyy metsäkatoon maapallolla ja ruokajärjestelmät ovat vastuussa kolmanneksesta kasvihuonepäästöjä. Euroopan tiedeakatemioiden EASAC:n raportin mukaan siirtyminen kestävään maatalouteen sisältää lupaavia avaimia ilmastoriskien vähentämiseen samalla kun voidaan tarjota ruokaa maailman kasvavalle väestölle ja lisätä biologista monimuotoisuutta.

EASAC:n raportti: Regenerative agriculture in Europe

”Perinteisellä laajamittaisella maataloudella on erittäin haitallisia vaikutuksia maaperään. Maaperän köyhtyminen ja kasvi- ja eliölajien väheneminen Euroopassa on vakava ongelma”, selittää professori Thomas Elmqvist, yksi EASAC:n kestävää maataloutta käsittelevän tieteellisen analyysin tekijöistä. Raportti osoittaa, että biologisen monimuotoisuuden palauttaminen maaperään – etenkin niityille – voi lisätä dramaattisesti maaperän kykyä sitoa ja varastoida hiiltä.

Raportin laatineessa työryhmässä olivat mukana professori Juha Helenius Helsingin yliopistosta ja tutkimusprofessori Pirjo Peltonen-Sainio Luonnonvarakeskuksesta.

"Sahaamme oksaa, jolla istumme"

Vaikka maatalous on vastuussa kolmannesta maailman hiilidioksidipäästöjä, se on erittäin herkkä ilmastonmuutoksen vaikutuksille, kuten lämpötilan ja sateiden muutoksille. Yhä useammat maanviljelijät ja erityisesti pienviljelijät – jotka tuottavat noin kolmanneksen maailman ruoasta – kamppailevat sadon ja karjan menetysten kanssa samalla, kun he yrittävät sopeutua muuttuvan ilmaston aiheuttamiin epäsäännöllisiin sääoloihin. ”Sahaamme oksaa, jolla istumme”, sanoo Orsolya Valkó Unkarin ekologian ja kasvitieteen instituutista.

Tarve suojella elintarviketuotantoa

”Näyttää siltä, ​​että nykyisten teollisten viljelykäytäntöjen ylläpitäminen ei ole vaihtoehto pyrittäessä turvaamaan ravinnonsaanti maapallon kasvavalle väestölle”, kertoo Elmqvist. ”Meillä on noin vuosikymmen aikaa massiiviseen muutokseen. Teollisuusviljelijät on saatava mukaan. Viime kädessä voimme suojella elintarviketuotannon mittakaavaa vain siirtymällä määrän korostamisesta laadun ja ravintoarvon korostamiseen.”

Ei ristiriitaa nykyaikaisten kasvien ja eläinten jalostustekniikoiden kanssa

EASAC:n tulokset osoittavat, että monet analysoiduista käytännöistä osoittavat synergiaa hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin sekä biologisen monimuotoisuuden lisäämisen välillä, mutta niillä ei ole suuria kielteisiä vaikutuksia elintarviketuotantoon pitkällä aikavälillä.

Tieteentekijät korostavat, että kestävä maatalous ei ole ristiriidassa nykyaikaisen kasvinjalostustekniikan, maanmuokkauksen, mineraalilannoitteiden tai torjunta-aineiden käytön kanssa. Sen sijaan se tähtää rajoitettuun, kohdennetumpaan käyttöön. Esimerkiksi kemiallisten torjunta-aineiden käyttöä voidaan vähentää käyttämällä biologisia vaihtoehtoja, mm. geenimuokattuja viljelykasveja, jotka ovat taudinaiheuttajille vastustuskykyisiä.

Planeetan tehokkain hiilidioksidin talteenottovarasto

Kestävä maatalous voi viedä suuria määriä hiilidioksidia ilmakehästä ja sitoa sen takaisin maaperään. ”Monet kenttäkokeet osoittavat, kuinka hyvä maaperän varastointikyky on. Jos haluamme paitsi säilyttää biologisen monimuotoisuuden, laajentaa elintarviketuotantoa ja samalla torjua ilmastonmuutosta, kestävälle maataloudelle ei ole vaihtoehtoa”, Valkó linjaa.

EU:n ja kansallisten hallitusten on terävöitettävä toimintaansa

EASAC suosittelee jäsenvaltioita asettamaan kestävän maatalouden etusijalle pannessaan täytäntöön uutta yhteistä maatalouspolitiikkaa. Tämä sisältää viljelykasvien monipuolistamisen, monivuotisten viljelykasvien käyttöönoton, peltometsäviljelyn ja väliviljelyn laajentamisen, viherpeitteen säilyttämisen pelloilla kaikkina vuodenaikoina ja maanmuokkauksen vähentämisen.

Mietinnössä suhtaudutaan myönteisesti Euroopan unionin biologista monimuotoisuutta ja maalta pöytään -strategiaa kohtaan askelina oikeaan suuntaan, mutta korostetaan, että hallitukset ovat toistaiseksi tehneet vain vähän niiden toteuttamiseksi. ”Tarvitsemme terävää politiikkaa ja taloudellisia instrumentteja”, Elmqvist painottaa. ”Tilan mittakaavaan kohdistaminen ei ole riittävää. Rahoitusohjelmien pitäisi hyödyttää myös maisemia koordinoidusti hoitavien viljelijöiden yhteisöjä ja yhdistyksiä.”

 

European Academies’ Science Advisory Council (EASAC) on eurooppalaisten tiedeakatemioiden yhteistyöorganisaatio. Suomen Tiedeakatemiat on EASAC:n kansallinen jäsen.

Vasemmalta: professori Liisa Laakso, kansliapäällikkö Anita Lehikoinen, professori Elina Vuola, arkkiatri Risto Pelkonen, kansanedustaja Mari Holopainen ja taiteilija Pavel Rotts. (Kuva: Nina Rapelo)

 

Suomen Tiedeakatemiain Risto Pelkonen -ihmisoikeuspalkinnon saaja julkistettiin Maailman lehdistönvapauden päivänä 3.5.2022 Tiedekulmassa pidetyssä tapahtumassa Globaali tiedeyhteisö – riskit ja vastuut. Palkinto myönnettiin suomalaisten yliopistojen Scholars at Risk -verkostolle eli Scholars at Risk Finlandille (SARF). Sen vastaanotti verkoston puheenjohtaja, professori Elina Vuola Helsingin yliopistosta.

”Scholars at Risk Finland on antanut mahdollisuuksia jakaa tietoa, kokemuksia ja hyviä käytäntöjä toiminnan rahoituksesta, ripeyttä vaativista päätöksentekoprosesseista sekä tutkijoiden tasavertaisesta integroimisesta osaksi suomalaista tiedeyhteisöä. Kansallinen verkostoituminen on tuen ilmaus akateemiselle vapaudelle, kriittiselle ajattelulle ja avoimelle keskustelulle aikana, jolloin tutkitun tiedon tuottamisen, opettamisen ja levittämisen tila on monessa maassa kaventunut. Avunpyyntöjä tutkijoilta, joiden sananvapaus ja oikeus ilmaista mielipiteitään on tukahdutettu tai joiden työn sota on katkaissut, tulee enemmän kuin koskaan aiemmin. Scholars at Risk -verkostoon kuulumalla yliopistot, joiden yhteiskunnallinen tehtävä on edistää vapaata tutkimusta ja sivistystä isänmaan ja ihmiskunnan hyväksi, kantavat globaalia vastuutaan”, perusteli palkintoraadin puheenjohtaja, professori Liisa Laakso.

Ensimmäistä kertaa jaettu palkinto toteutettiin yhteistyössä Taideyliopiston Kuvataideakatemian kanssa. Palkintoteos oli Pavel Rottsin videoinstallaatio Climbing a memory, jossa taiteilija kertoi käsitelleensä henkilökohtaisten muistojen ja historiallisen trauman suhdetta sekä Neuvostoliiton perintöön liittyvää problematiikkaa (Rottsin puhe ja installaatio tallenteen 38 min alkaen).

Palkinnon nimeä kantava arkkiatri Risto Pelkonen saapui tapahtumapaikalle ”ilomielellä”, mutta ilmaisi hämmennystä ja surua maailman tapahtumien äärellä. Pelkonen on yksi Suomen Tiedeakatemiain Ihmisoikeuskomitean perustajajäsenistä.

Vaikka keskustelua käytiin raskaista aiheista, kohtaamiset Tiedekulman Stagella tuntuivat synnyttävän oivalluksia ja myös toivoa. Emilia Palosen (Helsingin yliopisto) johdolla panelistit – Kalle Korhonen Koneen Säätiöstä, Siarhei Liubimau European Humanities University’sta, Olena Maslyukivska Vaasan yliopistosta ja Margarita Zavadskaja Aleksanteri-instituutista – keskustelivat Ukrainassa käytävän sodan vaikutuksia tieteentekijöiden ihmisoikeuksille ja kansainväliselle tutkimusyhteistyölle. Englanninkielinen keskustelu on katsottavissa tallenteen 45 minuutilta alkaen.

”Tieteen ja taiteen tekeminen edellyttää rohkeutta, ja (sitä) rohkeutta meidän on pystyttävä suojelemaan”, kansliapäällikkö Anita Lehikoinen opetus- ja kulttuuriministeriöstä kiteytti puheessaan. Tästä työstä myös Scholars at Risk Finland palkittiin.

Katso tapahtuman tallenne (kesto 2 tuntia) kokonaisuudessaan täällä: linkki Tiedekulman tapahtumaan

Tapahtuman kuvaus ja ohjelma: linkki ohjelmaan

 

Teksti: Veera Launis

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on seurausvaikutuksineen aiheuttanut poikkeuksellisen ja laajan kriisin vapaalle tutkimukselle Euroopassa. Suomen Tiedeakatemiain ihmisoikeuskomitea on laatinut yliopistoille ja tutkimuslaitoksille seuraavat suositukset koskien tutkimustoiminnan ja -yhteistyön järjestämistä kriisiolosuhteissa. Niiden tarkoitus on varmistaa, että suomalaiset yliopistot ja tutkimuslaitokset toimivat yksituumaisesti ja yhdenvertaisesti suhteessa työntekijöihinsä ja tutkimuskumppaneihinsa.

Eettiset periaatteet

Ihmisoikeuskomitea painottaa tieteen luovuttamattomien eettisten periaatteiden kunnioittamista myös kriisiolosuhteissa ja suhteessa autoritäärisiin valtioihin. Näihin kuuluvat:

  • tieteen ja tutkimuksen autonomia, sisältäen tutkijoiden vapauden valita tutkimuksensa aiheen, näkökulman ja toteuttamisen tavan
  • tieteen ja tutkimuksen kansainvälisyys
  • sananvapaus ja
  • ihmisoikeuksien kunnioittaminen.

Yliopistoja velvoittava lainsäädäntö

Yliopistolain 2 §:n mukaan yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee muun ohella tarjota mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen, toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa ja edistää tutkimustulosten yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tutkimuksessa tulee tällöin varmistaa korkea kansainvälinen taso eettisiä periaatteita ja hyvää tieteellistä käytäntöä noudattaen. Lisäksi yliopistolain 6 §:n mukaan yliopistoissa vallitsee tutkimuksen, taiteen ja opetuksen vapaus.

Näkökohtia valtioiden ja organisaatioiden kanssa tehtävään yhteistyöhön

Opetus- ja kulttuuriministeriö on Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyksen seurauksena 9.3.2022 suosittanut suomalaiskorkeakouluja pidättäytymään kaikesta korkeakoulu- ja tiedeyhteistyöstä venäläisten kumppaniorganisaatioiden kanssa. Ihmisoikeuskomitean näkemyksen mukaan on oikein, että OKM on antanut ohjeistuksen, jonka tavoitteena on tukea Ukrainaa. Samalla ihmisoikeuskomitea painottaa, että valtioihin, instituutioihin ja organisaatioihin kohdistuvat pakotteet eivät välttämättä edellytä yksilöiden välisen tutkimusyhteistyön katkaisemista. On selvää, että OKM:n linjausten perusteella tehtyjen toimien tulee kohdistua Ukrainan tueksi, eikä niitä tule käyttää esimerkiksi valtiollisista tahoista riippumattomia venäläisiä tai valkovenäläisiä tutkijoita ja opiskelijoita vastaan.

Soveltaessaan OKM:n suosituksia yliopistojen ja tutkimuslaitosten tulee välttää tekemästä kategorisia ratkaisuja, joilla voi olla tarkoittamattomia seurauksia. Tiedeorganisaatioina yliopistojen tulee omia rajoituksia määritellessään perustaa ne parhaaseen mahdolliseen käytettävissä olevaan tietoon ja asiantuntijuuteen kyseisen alueen ihmisoikeustilanteesta ja tiedemaailmasta. Maa- ja aluetuntemusta hyödyntämällä varmistetaan se, että pakotteet eivät vahingoita niitä kansalaisryhmiä tai järjestelmäkriittisiä tutkimusaloja, joihin niiden ei toivota kohdistuvan.

Päätöksiä tehdessään yliopistojen tulee kyetä punnitsemaan myös sitä, millä tavoin autoritääriset hallitukset voivat hyödyntää asetettuja pakotteita maan sisäisen kritiikin vaientamiseen, vähemmistöihin kohdistuvan sorron lisäämiseen ja informaatiosodankäyntiin.

Kategoriset yliopistokohtaiset päätökset voivat vaikuttaa kielteisesti myös suomalaisyliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa työskentelevien yksittäisten tutkijoiden ja heidän hankkeittensa saaman rahoituksen käyttöön, ja siten näiden tutkijoiden työ- ja uramahdollisuuksiin myös pidemmällä aikavälillä. Työnantajina yliopistojen ja tutkimuslaitosten tulee välttää tutkimuksen autonomisuutta loukkaavia ylilyöntejä. Suomalaisten yliopistojen ja tutkimuslaitosten pakotteista kärsiville tutkijoille tulee tarjota tarvittaessa mahdollisuutta neuvotella tutkimushankkeensa rahoitusperusteet uudelleen.

Suosittelemme kriisien aikana pidättäytymistä pakotteiden mukaisesti kaksikäyttötutkimuksesta ja tutkimuksesta, joka hyödyttää pakotteiden alaisen maan elinkeinoelämää.

Kaikki kriisit päättyvät aikanaan. Muuttuvissa tilanteissa aiemmin tehtyjä päätöksiä tulee voida arvioida uudelleen. Oma arvonsa on myös sillä, että kaikkia jälleenrakennuksen mahdollistavia tieteellisiä yhteyksiä ei ole kriisin aikana kokonaan katkaistu.

Näkökohtia yksilöiden kanssa tehtävään yhteistyöhön

Ihmisoikeuskomitea katsoo, että yksilöiden kanssa tehtävää yhteistyötä voi monessa tapauksessa jatkaa tai jopa vahvistaa myös kriisitilanteissa. Kansainväliset verkostot ja yhteistyö voivat olla elintärkeitä totalitaarisissa ja kriisimaissa toimiville tutkijoille ja edellytys heidän kriittisen työnsä jatkamiselle.

Totalitaarisissa valtioissa toimivien yliopistojen mahdollisuudet vastustaa hallituksensa päätöksiä ja ohjeistuksia ovat rajalliset. Myöskään näissä maissa toimivien tutkijoiden ja opettajien ei voi edellyttää esittävän omaa henkeään, vapauttaan tai tutkimustaan vaarantavia julkisia kannanottoja yhteistyön jatkamisen ehtona.

Yksittäisen tutkijan kansalaisuus tai asuinpaikka ei saa olla ainoa peruste tutkimusyhteistyön päättämiselle. Pakotetarkoituksissa tehdyt suositukset eivät saa johtaa henkilöön kohdistuvaan syrjintään.

Kun yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa tehdään ratkaisuja siitä, millaista tutkimusyhteistyötä voidaan jatkaa, vastuuta tapauskohtaisista päätöksistä tulisi jakaa yksittäisille tutkijoille ja tutkimusryhmien ja -hankkeiden johtajille, jotka ovat tutkimusaiheittensa ja -kontekstiensa parhaita asiantuntijoita. Tarvittaessa yliopiston tulee tarjota heille lisää tietoa ja ymmärrystä kriisimaiden ihmisoikeustilanteesta, jotta he voivat varmistua siitä, että yhteistyön jatkamiselle on olemassa eettisesti kestävät perusteet.

Mitä yliopistot, tutkimusryhmät ja yksittäiset tutkijat voivat tehdä kriisitilanteissa

Venäjän Ukrainaan kohdistama hyökkäys on tuonut yleisempään tietoon ilmiöitä, jotka ovat maailman tutkijayhteisölle jo ennalta valitettavan tuttuja. Tällaisia ovat vapaan tutkimuksen edellytykset autoritäärisessä hallinnossa, hyökkäyksen tai miehityksen kohteeksi joutuneiden maiden yliopistojen toimintaedellytykset, sekä niiden seurauksena koti- tai työskentelymaastaan pakoon lähteneiden tutkijoiden haavoittuva asema. Ihmisoikeuskomitea on koonnut tapoja, joilla suomalainen tutkimusyhteisö voi tukea vaikeuksissa olevien tutkijoiden asemaa. Tavat edesauttavat OKM:n suositusten yhteydessä ilmoitettua aikomusta tukea Ukrainaa ja ukrainalaisia myös korkeakoulutuksen ja tutkimusyhteistyön alueilla.

  • Yliopistot voivat tukea yliopistoja, jotka ovat joutuneet hyökkäyssodan takia keskeyttämään toimintansa. Tuki voi olla esimerkiksi tutkimus- tai opetusyhteistyötä.
  • Yliopistot voivat tukea yliopistoja, jotka ovat joutuneet siirtämään toimintansa toiseen maahan.
  • Yliopistot ja tutkimusorganisaatiot (jatkossa yliopistot) voivat myöntää vaarassa oleville tutkijoille kaksoisaffiliaatioita, jolloin ihmisoikeusrikkomusten takia apua tarvitsevat tutkijat ja opettajat voivat kääntyä myös suomalaisten toimijoiden ja Suomen valtion puoleen.
  • Yliopistot voivat rahoittaa Scholars at Risk -verkoston toimintaa.
  • Tutkimusryhmät ja yksittäiset tutkijat voivat harkintansa mukaan ja perustelluista syistä jatkaa tutkimusyhteistyötä yksittäisten tutkimuskumppaniensa kanssa silloin kun toiminta tukee tieteen vapautta.
  • Tutkimusryhmät ja yksittäiset tutkijat voivat harkintansa mukaan ja perustelluista syistä lähettää tutkijoille kutsuja tutkijatapaamisiin ja konferensseihin ilman affiliaatiota. Silloin on tärkeä huomioida osanoton rahoituksen kattaminen ilman työnantajan panosta.
  • Tutkimusryhmät ja yksittäiset tutkijat voivat harkintansa mukaan etsiä keinoja kansalaisyhteiskuntaa vahvistavan tutkimustoiminnan ylläpitämiseen myös kriisivaltioissa toimivien kriittisten tutkijoiden kanssa.
  • Autoritäärisissä maissa toimivien tutkijoiden turvallisuutta tulee kaikissa toimissa pitää ensisijaisena.

 

Suomen Tiedeakatemiain Ihmisoikeuskomitea

Helsingissä 31.3.2022

 

Lisätietoja:

Professori Liisa Laakso, liisa.laakso@nai.uu.se

Tiedesihteeri Veera Launis, humanrights@academies.fi

Suomen Tiedeakatemiat antaa tukensa #ScienceForUkraine-aloitteelle, joka kerää tietoa ukrainalaisille tutkijoille ja opiskelijoille suunnatuista tukitoimista. Aloitteen ylläpitäjät toivovat, että kaikista tukitoimista ilmoitetaan laajempaa tiedotusta ja hakemiston ylläpitämistä varten.

Eurooppalainen tutkimusyhteisö toimii aktiivisesti tukeakseen ukrainalaisia tutkijoita ja opiskelijoita, jotka ovat joutuneet pakenemaan kotimaastaan Venäjän hyökkäyksen vuoksi. Vapaaehtoisvoimin pyörivä #ScienceForUkraine -aloite kerää keskitetysti tietoa kaikista kansallisista konkreettisista tukitoimista, jotka on suunnattu ukrainalaisille tutkijoille ja opiskelijoille (esim. ukrainalaisille avatut tutkimus- ja opiskelupaikat, vapaat tutkimustilat), ylläpitää ajantasaista hakemistoa ja tiedottaa tukitoimista ukrainalaisia sotapakolaisia. 
 
Suomen Tiedeakatemiat antaa tukensa aloitteelle ja toivoo, että ukrainalaisille suunnatut tukimuodot ilmoitetaan Suomesta #ScienceForUkraine -toimijoille laajempaa tiedotusta sekä tukitoimien hakemiston ylläpitoa varten.
 
All European Academies (ALLEA) on myös ilmaissut tukensa #ScienceForUkraine -aloitteelle ja listaa omilla sivuillaan jäsenakatemioidensa tukitoimenpiteitä ukrainalaiselle tiedeyhteisölle. Suomen Tiedeakatemiat on ALLEA:n kansallinen jäsen.

 

Suomen Tiedeakatemiat -yhteistyöneuvosto ja neljä Suomessa toimivaa tiedeakatemiaa – Suomalainen TiedeakatemiaSuomen TiedeseuraTeknillisten Tieteiden Akatemia ja Svenska Tekniska Vetenskapsakademien i Finland – ovat mukana eurooppalaisten tiedeakatemioiden yhteistyöverkoston EASAC:n rokotekampanjassa. Kampanjassa kannustetaan ottamaan COVID-19-rokote ja tukemaan rokotusten sujuvaa läpivientiä Euroopassa ja maailmalla. Tiedeakatemiat muistututtavat mutaatioiden kehittymisen ja globaalin eriarvoisuuden riskeistä.

 

Suomen Tiedeakatemiain Risto Pelkonen -ihmisoikeuspalkinto voidaan myöntää ihmisoikeuksien toteutumista edistävästä toiminnasta akateemisissa yhteisöissä. Palkinto toteutetaan yhteistyössä Taideyliopiston Kuvataideakatemian kanssa.

Palkinnon kriteerit:

-Palkinto voidaan myöntää henkilölle, yhteisölle tai organisaatiolle aktiivisesta toiminnasta tieteentekijöiden ihmisoikeuksien ja tieteen vapauden edistämiseksi.

-Palkittavan tahon toiminta voi olla paikallista tai kansainvälistä, tiedeyhteisön sisällä tai sen ulkopuolella tapahtuvaa;

-toiminta voi olla tieteentekijöiden ihmisoikeuksien ­– kuten sananvapauden – vaalimista tai toimintamahdollisuuksien ja monialaisen tieteellisen tiedon saatavuuden ja tuottamisen turvaamista;

-toiminta voi olla ihmisoikeusloukkauksiin ripeää puuttumista tai kamppailua syrjinnän monia eri muotoja vastaan;

-toiminta voi vastustaa tieteentekijöiden maalittamista, vihapuhetta tai tieteellisen tiedon ja tiedeyhteisön halventamista.

 

Ihmisoikeuskomitea ottaa vastaan kriteerejä vastaavia ehdotuksia vuonna 2022 palkittavasta tahosta. Ehdotukset perusteluineen pyydetään toimittamaan osoitteeseen humanrights@academies.fi 31.1.2022 mennessä.

Suomen Tiedeakatemiat perustaa tunnustuspalkinnon tiedeyhteisön moninaisuutta ja vapautta edistävän toiminnan tukemiseksi. Suomen Tiedeakatemiain Risto Pelkonen -ihmisoikeuspalkinto voidaan myöntää henkilölle, yhteisölle tai organisaatiolle aktiivisesta toiminnasta tai teosta ihmisoikeuksien edistämiseksi akateemisessa yhteisössä.

Palkinnolla halutaan kunnioittaa arkkiatri, professori Risto Pelkosen työtä Suomen Tiedeakatemiain Ihmisoikeuskomiteassa ja hänen rooliaan tieteellisen tutkimuksen ja sen vaikuttavuutta koskevan eettisen keskustelun virittäjänä suomalaisessa yhteiskunnassa. Pelkonen (s.1931) on Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen vuodesta 1992.

Suomen Tiedeakatemiain Ihmisoikeuskomitea toimii kotimaassa ja kansainvälisesti tieteentekijöiden ihmisoikeuksien ja tieteen vapauden puolesta. Palkintoraati toimii Ihmisoikeuskomitean puheenjohtaja, professori Liisa Laakson johdolla.

Lisätietoja: professori Liisa Laakso, liisa.laakso@nai.uu.se; tiedesihteeri Veera Launis, veera.launis@academies.fi

Kuva: EASAC

Ilmastokriisiä ja luontokatoa on keskinäisen vaikutussuhteensa vuoksi käsiteltävä yhdessä, ja niitä koskevat poliittiset päätökset tulee koordinoida huolella, Euroopan tiedeakatemioiden yhteistyöverkosto EASAC:n tuoreessa kommentaarissa vaaditaan. Päättäjiltä tarvitaan nopeita toimia, jotta ihmiskunnan tämänhetkinen, katastrofaaliseksi arvioitu kehityssuunta voidaan muuttaa. Kommentaarissa osoitetaan 16 kriittisintä toiminnan aluetta.

Ilmaston lämpenemistä ja luontokatoa tulee käsitellä yhdessä

”Tämän kesän äärimmäiset lämpötilat, kuivuus, tulvat ja maastopalot ovat ensimakua siitä, mitä tulemme kokemaan, mikäli ilmastokriisiä ja luontokatoa ei pystytä hillitsemään”, varoittaa EASAC:n ympäristöhjelman johtaja, professori Michael Norton. Luontokato ja ilmastonmuutos muodostavat yhdessä vakavan uhkan, joka aiheuttaa esimerkiksi sään ääri-ilmiöitä, ruokajärjestelmien ongelmia ja vaarallisien taudinaiheuttajien syntymistä.

Kommentaarissa kuvaillaan kriisien keskinäisiä suhteita: Metsien korvaaminen maataloudella heikentää monimuotoisuutta ja vapauttaa kasvillisuuteen sitoutunutta hiiltä ilmakehään, mikä lisää samalla muita kasvihuonepäästöjä. Nousevat lämpötilat ja siihen liittyvät ilmankosteuden muutokset vaikuttavat maatalouden tuottavuuteen sekä lajien liikehdintään ja sukupuuttoihin. Merien lämpeneminen, happamoituminen ja virtausten muuttuminen heikentää valtamerten kykyä sitoa hiilidioksidia.

Muutokseen tarvitaan tahtoa

EASAC:n asiantuntijat näkevät myös mahdollisuuksia: ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen voi hidastaa ilmastonmuutosta ja auttaa sopeutumaan sen vaikutuksiin samalla, kun luonnon monimuotoisuus elpyy. ”Ratkaisut ovat olemassa, mutta poliittista tahtoa ei ole riittävästi”, Norton huomauttaa.

Kommentaari esittelee 16 toiminnan aluetta, joiden suhteen valtioiden ”olisi jo pitänyt tehdä enemmän”. Ne käsittelevät mm. ilmastonmuutosta, biomassan roolia energiatuotannossa, politiikkatoimia liikenteen, rakentamisen ja infrastruktuurien päästöjen vähentämiseksi, sekä ilmastonmuutoksen ja ihmisten terveyden suhdetta.

Bruttokansantuotteeseen perustuva talousjärjestelmä on toimimaton

Systeemiset esteet tulee raivata ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjunnan tieltä, kommentaarissa vaaditaan. ”BKT-perustainen talousjärjestelmä, jossa tottumuksemme perustuvat fossiilisten polttoaineiden käyttöön ja jossa ruokaan liittyvät preferenssit aiheuttavat metsäkatoa, maan köyhtymistä ja ylikalastusta, ei toimi. Mikäli halutaan pysäyttää ilmastonmuutos ja säilyttää luonnon monimuotoisuus edes siinä määrin kuin se on välttämätöntä ihmiskunnan olemassaololle, talousjärjestelmää on muutettava tukemaan kestäviä valintoja”, Norton painottaa.

Kriittisiin pisteisiin keskittyminen johtaa harhaan

EASAC:n mukaan ilmastokeskustelussa keskitytään liikaa tiettyinä lukuina ilmaistaviin kriittisiin pisteisiin ja käännekohtiin. Tämä luo harhaanjohtavan kuvan, että ennen jotakin tiettyä lukemaa oltaisiin ikään kuin turvassa. Esim. lämpötilannousun ja ilmankosteuden kehityskulut etenevät salakavalasti taustalla – mahdollisesti katastrofaalisin seurauksin, EASAC:n asiantuntijat varoittavat. Ilmasto- ja biodiversiteettineuvottelijoiden onkin tehtävä yhteistyötä ja koordinoitava keskinäiset tavoitteensa ihmiskunnan olemassaolon turvaamiseksi.

Kommentaari: Key Messages from European Science Academies for UNFCCC COP26 and CBD COP15

 

European Academies’ Science Advisory Council (EASAC) on eurooppalaisten tiedeakatemioiden yhteistyöverkosto. Suomen Tiedeakatemiat on EASAC:n kansallinen jäsen.

Hiilineutraaliuden saavuttaminen vuoteen 2050 mennessä edellyttää välittömiä toimia ja tehokasta energiamurrosta, korostetaan tiedeneuvontahanke SAPEA:n tuoreessa raportissa. Energiamurroksella tarkoitetaan energiantuotanto ja -kulutusjärjestelmien perustavanlaatuista muutosta, jossa siirrytään uusiutuvan energian, uusien älykkäiden sähkötekniikoiden ja energiavarastoinnin käyttöön. Energiamurroksen tavoitteena on energiantuotannon ja -kulutuksen vähähiilisyys.

Energiamurroksen toteuttamisen ratkaisut eivät ole yksinomaan teknisiä, vaan tarvitaan laajaa systeemistä muutosta sekä kulutuksen ja käyttäytymisen koordinaatiota Euroopassa, SAPEA:n asiantuntijat huomauttavat. Nämä edellyttävät mittavia taloudellisia investointeja. Vaikutukset tulevat ulottumaan eurooppalaisten elämään sen kaikilla osa-alueilla.

Raportti ei niinkään tarjoa yhtenäistä, päättäjille suunnattua suosituspakettia, vaan pikemminkin vaihtoehtoisten politiikkatoimien kokoelman, jossa huomioidaan energiaratkaisujen ja olosuhteiden moninaisuus. Kaikissa toimissa tulee kuitenkin soveltaa hiilenhinnoittelumekanismia, asiantuntijat korostavat.

”EU:n energiasysteemin hiilineutraaliuden saavuttaminen vuosisadan puoleen väliin mennessä on mahdollista, mutta se edellyttää välittömiä ja päättäväisiä toimia, kuten päästöttömien energialähteiden hyödyntämistä ja energiamurrosta edesauttavien sääntelyinstrumenttien käyttämistä”, tähdentää SAPEA:n varapuheenjohtaja, professori Nebojsa Nakicenovic.

Raportti: A systemic approach tothe energy transition in Europe

 

Science Advice for Policy by European Academies (SAPEA) Euroopan Unionin rahoittama hanke, joka tarjoaa riippumatonta tiedeneuvontaa EU-komissaareille päätöksenteon tueksi.

Etelämantereen jäiden sulaminen siirtää maailman merien painopistettä kohti pohjoista pallonpuoliskoa. Tämä nostaa lähivuosikymmeninä merkittävästi merenpintaa erityisesti Euroopan rannikoilla, EASAC:n asiantuntijat varoittavat.

EASAC:n tuoreessa raportissa A sea of change: Europe’s future in the Atlantic realm tarkastellaan paitsi meriin liittyviä ilmastollisia riskejä, myös hyötyjä, joita saadaan ymmärrettäessä paremmin Atlantin ja Euroopan ilmastollisia yhteyksiä. “Ottamalla huomioon Atlantin vaihtelu tähänastista paremmin, pitkän ajan säänennusteet, kuten vuodenaikaisennusteet, paranevat Suomenkin alueella”, kertoo yksi raportin laatineen työryhmän jäsenistä, professori Petteri Uotila Helsingin yliopistosta.

Merenpinta nousee nopeammin Euroopassa kuin eteläisellä pallonpuoliskolla

Grönlannin ja Etelämantereen runsas jäiden sulaminen nostaa merenpintaa kaikkialla. Etelämantereen mannerjäätikön sulaminen aiheuttaa painovoimakentän muutoksia, joiden seurauksena maapallon painopiste siirtyy virtaavan meriveden mukana kohti pohjoista pallonpuoliskoa. Tämä aiheuttaa merkittävää merenpinnan nousua Euroopan rannikoilla: vuoteen 2100 mennessä nousu voi olla yli metrin, raportissa ennustetaan.

Dramaattisia seurauksia säälle ja merten ekosysteemeille

Golf-virta on osa Atlantin pohjois-eteläsuuntaista kiertoliikettä (Atlantic Meridional Overturning Circulation AMOC), joka kuljettaa lämpöä subtropiikista pohjoisille alueille muokaten ilmasto- ja elinolosuhteita etenkin Länsi- ja Pohjois-Euroopassa.

Ilmastomallit ovat ennustaneet AMOC-virtauksen heikkenevän ilmaston lämmetessä, mutta tämänhetkiset mittaukset eivät kiistattomasti osoita sellaisia muutoksia, jotka poikkeaisivat ilmaston luonnollisesta vaihtelusta. ”AMOC-virtauksen lämmönkuljetus on herkkä järjestelmä, ja sen häiriöiden seuraukset ulottuisivat satoihin miljooniin ihmisiin. Tarvitsemme ennakkovaroitusjärjestelmän”, EASAC:n energiaohjelman johtaja Michael Norton tähdentää.

Happamoitumisen vaikutuksia merten ekosysteemeille ei vielä ymmärretä

Yksi raportin löydöksistä koskee merten happamoitumista: ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu aiheuttaa merten happamoitumista kaikkialla maapallolla. Yhdessä lämpötilojen nousun kanssa tällä voi olla merkittäviä seurauksia merten ekosysteemeille ja kalastukselle. Kalatalous tulee olemaan entistä riippuvaisempi merien ja ilmastonmuutoksen yhteyttä koskevasta tietämyksestä. ”Euroopassa ei ole vielä kattavaa happamoitumisen seurantaa eikä riittävää ymmärrystä happamoitumisen vaikutuksista merille”, Norton huomauttaa.

Merten muutos riippuu ilmaston lämpenemisestä

Ilmaston lämpenemisen vauhti vaikuttaa Etelämantereen jään sulamisvauhtiin: Mikäli muutos onnistutaan pitämään 1,5 asteessa, sulamisvauhti pysyy nykyisellään. Kahden asteen ylittämisellä olisi sen sijaan dramaattisempia seurauksia, sillä se aiheuttaisi Etelämantereen sulamisesta johtuvan merenpinnan nousun 0,5 senttimetrin vuosivauhdilla.

Tutkijoiden mukaan ainoa lääke on päästöjen leikkaaminen ja hiilinielujen – kuten metsien – suojelu ja tehostaminen. ”Meidän tulee tukea ainoastaan matalapäästöisiä energiateknologioita ja suosia uusiutuvaa energiaa (tuuli-, aurinko-) biopolttoaineiden sijaan, jotka kerryttävät hiilidioksidipäästöjä ilmakehään”, Norton muistuttaa.

 

European Academies’ Science Advisory Council (EASAC) on tiedeakatemioiden eurooppalainen yhteistyöorganisaatio. Suomen Tiedeakatemiat on EASAC:n kansallinen jäsen.