Kaarle Hämeri (vas.), Paavo-Petri Ahonen, Paula Kivimaa, Petteri Taalas ja Annukka Santasalo-Aarnio.

 

Suomen Tiedeakatemiat järjesti Paasitornissa 16.11.2023 seminaarin Tiede ja vihreä siirtymä. Kutsutilaisuuteen osallistui kansalliskomiteoiden jäseniä, Suomen Tiedeakatemiain kansainvälisiä edustajia ja sidosryhmien jäseniä.  

Seminaarissa oli tarjolla useita kiinnostavia puheenvuoroja erilaisista ratkaisuista vihreän siirtymän tavoitteiden saavuttamiseksi. Kansalliskomiteoiden edustajien esityksissä kuultiin kestävästä kehityksestä ja vihreästä kemiasta, tuulivoimasta jäätyvillä merialueilla ja ravitsemussuosituksista. Paneelikeskustelussa Vihreä siirtymä ja tieteen keinot käsiteltiin muun muassa perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen erilaisia näkökulmia aiheeseen sekä tieteiden välisen yhteistyön merkitystä. Tilaisuudessa yleisöllä oli mahdollisuus esittää kysymyksiä sekä puhujille että panelisteille.

Vihreällä siirtymällä tarkoitetaan muutosta kohti ekologisesti kestävää taloutta ja kasvua, joka ei perustu luonnonvarojen ylikulutukseen ja fossiilisiin polttoaineisiin. Vihreä siirtymä on välttämätön, sillä luonnonvarojen liikakulutus on johtanut ilmasto- ja luontokriisin pahenemiseen. Kestävä talous nojaa vähähiilisiin sekä kiertotaloutta ja luonnon monimuotoisuutta edistäviin ratkaisuihin. Vihreän siirtymän onnistuneeseen toteutumiseen tarvitaan tieteellistä tutkimusta, tieteiden välistä yhteistyötä, elinkeinoelämän tukea ja poliittista tahtoa. 

Tilaisuuden tallenne:

 

Ohjelma

Tilaisuuden avaus, puheenjohtaja, professori Kimmo Kaski, Suomen Tiedeakatemiat

Avauspuheenvuoro, professori Anna Mauranen, Suomen Tiedeakatemiat

Kestävä kehitys ja vihreä kemia, professori Timo Repo (HY), Suomen kansallinen kemian komitea

Tuulivoima jäätyvillä merialueilla, professori Arttu Polojärvi (Aalto), Polaarialueiden tutkimuksen kansallinen komitea

Ravitsemussuositukset ja vihreä siirtymä, professori Ursula Schwab (UEF), Suomen kansallinen ravitsemustieteen komitea

Paneelikeskustelu: Vihreä siirtymä ja tieteen keinot.

Moderaattori kansleri Kaarle Hämeri, Helsingin yliopisto
Panelistit: professori Petteri Taalas (WMO), opetusneuvos Paavo-Petri Ahonen (OKM), tutkimusprofessori Paula Kivimaa (SYKE) ja apulaisprofessori Annukka Santasalo-Aarnio (Aalto)

 

ALLEA on julkaissut päivitetyn tutkimuseettisen ohjeistuksen ”The European Code of Conduct for Research Integrity”. Päivitettyä ohjeistusta laatineen ryhmän puheenjohtajana toimi Suomen Tiedeakatemiain edustaja kansleri emerita Krista Varantola, joka on myös ALLEAn tutkimusetiikan pysyväiskomitean jäsen.

ALLEA (All European Academies) julkaisi kesäkuussa tutkimuseettisen ohjeistuksen ”The European Code of Conduct for Research Integrity – Revised Edition 2023”. Ohjeistus toimii hyvän tutkimuskäytännön puitedokumenttina ja koskee kaikkia tieteenaloja. Nyt julkaistu ohjeistus on päivitetty vuoden 2017 versiosta. EU edellyttää, että kaikki sen tutkimusohjelmista rahoitusta saavat tahot sitoutuvat toiminnassaan soveltamaan kyseistä ohjeistusta. Ohjeistusta päivitetään säännöllisesti ajankohtaisten aiheiden osalta, jotta se toimisi myös jatkossa tutkimusyhteistyön apuvälineenä kohti hyvää tutkimuskäytäntöä. Tutkimusyhteistyö käsittää laajan joukon sidosryhmiä, joita kuultiin ohjetta päivitettäessä ja joiden kommentit otettiin tarkasti huomioon lopullisessa versiossa.

”The European Code of Conduct for Research Integrity” (ECoC) käsittelee tutkimusta tekevien ja muiden tutkimustyöhön vaikuttavien toimijoiden ammatillisia, oikeudellisia, yhteiskunnallisia, eettisiä ja moraalisia vastuita tutkimusympäristöissä. Vastuullisia toimijoita ovat paitsi tutkijat ja tutkimusryhmät myös tutkimusta harjoittavat organisaatiot, tutkimuksen rahoittajat sekä arviointikriteereistä ja rahoitusperusteista päättävät tahot. Ohjeistuksen tavoitteena on edistää vastuullisia tutkimuskäytäntöjä ja toimia puitedokumenttina tiedeyhteisön toiminnan sääntelyssä. Myös Suomen tutkimuseettisen neuvottelukunnan laatima tutkimuseettinen ohjeistus (HTK-ohje, TENK 2023) on linjauksiltaan sopusoinnussa ECoC-ohjeen kanssa.

Tutkimuseettisen ohjeistuksen noudattamiselle on keskeinen rooli tutkimusjärjestelmän ja sen tulosten luotettavuuden ja laadun takaamiseksi. Hyvät tutkimuskäytännöt perustuvat tutkimusetiikan perusperiaatteisiin. Ne ohjaavat yksilöitä, laitoksia ja organisaatioita heidän työssään sekä heidän toimiessaan käytännön, eettisten ja älyllisten haasteiden parissa.

”ALLEAn päivitetty tutkimuseettinen ohjeistus painottaa koko tutkimusyhteisön vastuuta eettisten periaatteiden edistämiseksi tutkimusta ohjaavissa käytännöissä. Ohjeen tarkoitus on kehittää tutkimuskulttuuria ja tutkimusympäristöjä tutkimustyön ehdoilla kohti laadullisempaa suoritusarviointia ja kokonaisnäkemystä. Tämä uudistus on vahvasti myötätuulessa Euroopassa Coalition for Advancing Research Assessment (CoARA) -yhteistyön merkeissä”, Varantola toteaa.

Suomen Tiedeakatemiain edustaja kansleri emerita Krista Varantola on ALLEAn tutkimusetiikan pysyväiskomitean jäsen. Hän on toiminut myös ALLEAn hallituksen varapuheenjohtajana vuosina 2018–2020.

ALLEAn tutkimuseettiseen ohjeistukseen voi tutustua täällä: https://allea.org/wp-content/uploads/2023/06/European-Code-of-Conduct-Revised-Edition-2023.pdf

Euroopan nykyisellä elintarvikejärjestelmällä on merkittävä vaikutus ympäristöön, ja samanaikaisesti huonolaatuinen ruokavalio liittyy sairauksien, lihavuuden ja ylipainon riskitekijöihin. SAPEA:n julkaisema raportti ”Towards sustainable food consumption” tarjoaa päättäjille neuvoja siitä, miten ruoankulutusta voidaan muuttaa kohti terveellisempää ja kestävämpää suuntaa.

SAPEA (Science Advice for Policy by European Academies) esittää tuoreimmassa raportissaan Euroopan Unionin päättäjille perustutkimukseen nojaavia toimenpiteitä, joilla voidaan edistää kuluttajien terveellisiä ja kestäviä ruokavalintoja. Asiantuntijoiden näkemyksen mukaan kuluttajat eivät voi yksinään olla vastuussa siirtymisestä kestävämpään ruoankulutukseen. Tarvitaan muutoksia ruoan tuotanto-, jakelu- ja kulutustavoissa, jotta terveellinen ja ekologisesti kestävä ruoka voisi olla kuluttajille sekä helppo että taloudellisesti houkutteleva vaihtoehto.

”Toimintaperiaatteiden tulisi kohdistua koko ruokaympäristöön, kaikkialle, missä ruokaa hankitaan, syödään ja siitä keskustellaan, kuten kauppoihin, ravintoloihin, koteihin, kouluihin ja työpaikoille, ja enemmän myös digimediaan”, kertoo tieteellistä näyttöä tarkastelleen SAPEA:n työryhmän puheenjohtaja, professori Erik Mathijs. Lisäksi hän mainitsee, että aiheen monimutkaisuuden vuoksi tieteellisen näytön seuraaminen päätöksenteossa on tärkeää. 

Euroopan elintarvikejärjestelmän vaikutukset

Nykyisellä elintarvikejärjestelmällä on laaja-alaisia haitallisia vaikutuksia sekä ympäristölle että terveydelle. Ympäristövaikutuksista voidaan mainita biologisen monimuotoisuuden väheneminen, rehevöityminen, vesistöjen kuormitus, maaperän heikentyminen ja ilmastonmuutoksen kiihtyminen. Samalla terveysvaikutusten taustalla vaikuttavat epäedulliset ruokavalinnat, jotka lisäävät sairauksien, liikalihavuuden ja ylipainon riskiä.

Kestävän elintarvikejärjestelmän saavuttamiseksi on olennaista luoda ympäristö, jossa kaikki sidosryhmät voivat yhteistyössä pyrkiä kohti yhteisiä päämääriä noudattaen oikeudenmukaisia pelisääntöjä. Tutkijoiden mukaan tämä lähestymistapa voi merkittävästi vähentää vastustusta, erityisesti suurten yksityisten sektorien osalta, jotka hyötyvät nykyisestä järjestelmästä.

Suorat toimenpiteet vaikuttavat tehokkaasti

SAPEA:n raportissa päättäjille esitetyt suositukset kattavat monipuolisesti eri osa-alueita ruoankulutuksen ympärillä. Esimerkiksi elintarvikkeiden hinnoittelua, terveellisten vaihtoehtojen näkyvyyttä, ravintokoostumusten parantamista ja pakkausmerkintöjen selkeyttämistä pidetään keskeisinä keinoina, joilla ohjataan kuluttajien ruokavalintoja. Lisäksi raportissa korostetaan sosiaalisen ympäristön vaikutusta kuluttajien ostopäätöksiin.

Sokeriverot, lihaverot ja ympäristövaikutuksiin perustuva ruoan hinnoittelu sekä terveellisten ja kestävien vaihtoehtojen alhaisemmat verot, muodostavat suoria ja tehokkaita toimenpiteitä. Terveyttä edistävät ravintovaihtoehdot tulisi sijoittaa näkyville paikoille, kun taas epäterveellisten ja kestämättömästi tuotettujen elintarvikkeiden markkinointia tulisi rajoittaa. Kasvipohjaisten elintarvikkeiden tarjontaa lisäämällä ja epäterveellisten rasvan, sokerin ja suolan määrää vähentämällä saavutetaan tuloksia ainoastaan pakollisten ja kattavien toimenpiteiden myötä, sillä vapaaehtoiset sopimukset ovat osoittautuneet vähävaikutteisiksi. Lisäksi kuluttajien ruokailutottumuksiin voidaan vaikuttaa elintarvikkeiden terveysvaikutuksia selventävien pakkausmerkintöjen avulla ja hyödyntämällä digitaaliteknologiaa sosiaalisena välineenä terveellisen syömisen edistämisessä.

Lue koko raportti täältä: https://sapea.info/topic/food-consumption/

SAPEA (Science Advice for Policy by European Academies) on Euroopan unionin rahoittama ohjelma. Se tuottaa tieteellisiä synteesejä, joiden pohjalta tieteellisen neuvonnan ryhmä (Group of Scientific Advisors) antaa suosituksia Euroopan komissiolle. Suomen Tiedeakatemiat nimittää SAPEA:an ja muihin kansainvälisiin tieteen yhteistyöjärjestöjen työryhmiin suomalaisia tutkijoita, ja vahvistaa näin suomalaisen tutkimuksen vaikutusta kansainvälisesti. 

 

 

EASACin jäsenakatemioiden uusin raportti ”Kaasun tulevaisuus” tarkastelee maakaasusta luopumista ja sen korvaamista kestävillä energiaratkaisuilla. Raportti tarjoaa tutkimukseen perustuvia politiikkasuosituksia kaasumaisten polttoaineiden käytön sääntelemiseen siirryttäessä hiilipäästöttömään, turvalliseen ja kohtuuhintaiseen Euroopan Unionin (EU) energiajärjestelmään vuoteen 2050 mennessä.

EU-jäsenmaiden kansallisten tiedeakatemioiden yhteistyöelin EASAC on julkaissut Kaasun tulevaisuus -tutkimusraportin. Uusi raportti korostaa suurelta osin kirjaamattomien metaanivuotojen merkitystä ilmaston lämpenemiselle koko maakaasun toimitusketjussa. Maakaasu eli metaani ei lopulta ole päästöiltään puhtaampaa kuin muut fossiiliset polttoaineet, ja sen käyttäminen hiilen tai öljyn sijasta vähentää kasvihuonevaikutuksia hyvin vähän. Päättäjien, energiatoimittajien, energiankäyttäjien ja rahoitusalan tulisi toimia yhdessä varmistaakseen riittävän puhtaan energian saanti ja samalla luopua nopeasti maakaasun käytöstä yhdessä muiden fossiilisten polttoaineiden kanssa.

”Suomessa on paljon hankkeita, joissa on tarkoitus tuottaa synteettistä metaania. Sen ilmastovaikutus on täysin sama kuin maakaasun, jos vuotoja ja palamista ei hallita lähes täydellisesti”, kommentoi tutkimusjohtaja Petteri Laaksonen, yksi uuden raportin kirjoittajista.

Maakaasun hiilidioksidipäästöt muodostivat lähes neljänneksen EU:n energia-alan hiilidioksidipäästöistä vuonna 2021. Myös maakaasun metaanipäästöt ovat merkittäviä, mutta niitä ei seurata riittävästi. EU:ssa maakaasua käytetään ennen kaikkea rakennusten lämmitykseen, sähköntuotantoon sekä teollisuuden prosessien lämmitykseen ja kemiallisten prosessien raaka-aineena. Edessä on energiasiirtymä, jossa maakaasun käyttöä tulee korvata kestävillä energiaratkaisuilla heikentämättä rakennusten, sähköntuotannon, teollisuuden ja liikenteen energian toimitusvarmuutta ja kohtuuhintaisuutta. Vain näin voidaan saavuttaa EU:n tavoite nollapäästöistä vuoteen 2050 mennessä.

Raportti on laadittu 28 jäsenisen EASAC-akatemioiden yhteistyönä. Suomen Tiedeakatemiain nimittämistä asiantuntijoista professori Hanna-Leena Pesonen Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulusta toimii ESACin energiapaneelin puheenjohtajana ja tutkimusjohtaja Petteri Laaksonen LUT-yliopistosta osallistui raportin laatineeseen työryhmään.

”Venäjän aloittama hyökkäyssota ja sitä seuranneet EU:n pakotteet ovat nostaneet entisestään maakaasuun tuontienergiana liittyviä saatavuusriskejä, mikä on tehnyt aiheesta ennakoituakin kriittisemmän. Maakaasun korvaamiseen liittyvät näkökulmat ja raportin suositukset ovat ehdottomasti olennaisia myös Suomen energiajärjestelmän kannalta” Pesonen toteaa.

Raportti tarjoaa viestejä poliittisille päättäjille, jotka hakevat kiireellisesti ratkaisuja niin luotettavien ja kohtuuhintaisten energiapalveluiden ylläpitämiseen kuin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Tärkeintä päättäjille on tunnistaa keskeiset kysymykset ja arvioida maakaasun korvaamista uusiutuvalla sähköllä ja muilla kaasumaisilla polttoaineilla. Lisäksi tulee tarkastella kaasun käytön merkitystä EU:n ilmastolain yhteydessä ja sitoumuksessa vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 55 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Haasteena on myös puhdistamattomasti tuotetun maakaasun asteittainen käytön lopettaminen EU:ssa sovitun ajanjakson kuluessa ilman, että yleinen energian toimitusvarmuus ja kohtuuhintaisuus estyy energian kuluttajille ja yrityksille.

Tutkimukseen perustuvia suosituksia päättäjille

Kaasun tulevaisuutta koskevat EASACin viestit EU:n päättäjille, sijoittajille ja muille sidosryhmille käsittelevät kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä, energian toimitusvarmuutta ja kohtuuhintaisuutta. Euroopan komissio on jo tehnyt ehdotuksia joidenkin menettelytapojen käsittelemiseksi, joten osa EASACin viesteistä liittyy jo meneillään oleviin keskusteluihin.

Raportissa nostetaan esille kuusi keskeistä suositusta kestävien energiaratkaisujen saavuttamiseksi. Ensimmäinen suositus on energiatehokkuuden parantaminen vähentämällä energian tarvetta rakennuksissa, teollisuudessa ja liikenteessä. Toisena raportti mainitsee maakaasun, kivihiilen ja öljyn käytön asteittaisen luopumisen mahdollistamiseksi tulisi rakentaa lisää uusiutuvaa sähköä tuottavia laitoksia ja sähkönjakelun infrastruktuuria. Energiavarmuuden varmistamiseksi EU:ssa tulisi tuottaa kestäviä teknologioita ja monipuolistaa kriittisten raaka-aineiden ja kestävien polttoaineiden tarjontaa.

Raportti nostaa esille myös uusien Euroopassa yleisten kaasukäyttöisten lämminvesivaraajien asentamiskiellon rakennuksiinniiden korkean maakaasun kulutuksen vuoksi. Kaasukäyttöisten varaajien sijaan asukkaiden ja omistajien tulisi suosia uusiutuvaa sähköä tai kaukolämpöä käyttäviä lämpöpumppuja. Lisäksi toimenpiteinä ehdotetaan vähävaraisten kotitalouksien ja yritysten energiatukea sekä lisää ja uudelleenkoulutettua työvoimaa kestävien energiateknologioiden kehittämiseen ja polttoaineiden tuottamiseen.

Lue raportti: https://easac.eu/publications/details/future-of-gas

European Academies’ Science Advisory Council (EASAC) on Euroopan tiedeakatemioiden yhteistyöorganisaatio. Suomen Tiedeakatemiat (Council of Finnish Academies, CoFA) on EASAC:n kansallinen jäsen.

Vasemmalta: professori Liisa Laakso, taitelija Henrik Härkönen, teatterin pääjohtaja Mika Myllyaho ja professori Kimmo Kaski. (Kuva: Arto Miettinen)

 

Suomen Tiedeakatemiain Risto Pelkonen -ihmisoikeuspalkinnon saaja julkistettiin 4.5.2023 Suomen Kansallisteatterissa järjestetyssä tapahtumassa Teatteri ja tieteen vapaus. Palkinto myönnettiin Suomen Kansallisteatterille. Sen vastaanotti teatterin pääjohtaja Mika Myllyaho.

”Syyskuussa 2021 Suomen Kansallisteatterissa nähtiin Juha Jokelan teatterille kirjoittaman Dosentit-näytelmän kantaesitys. Suomen Tiedeakatemiain ihmisoikeuskomitea palkitsee teatterin tästä teosta. Ensimmäinen lähes 400-vuotiaasta suomalaisesta yliopistolaitoksesta kertova näytelmä on historiallinen teko. Näytelmä paneutuu yliopistolaisten arkea kuormittaviin ilmiöihin taiteen tarkkuudella ja voimalla. Se kertoo yksittäisen tutkijan näkökulmasta, mitä tapahtuu, kun tieteellistä työtä ei arvosteta, kun siitä tulee sosiaalisessa mediassa pilkan kohde ja sen tekemisen ehdot tulevat tieteen ulkopuolelta. Yliopistolaisten keskuudessa näytelmä on koettu ansiokkaana puheenvuorona tieteen, akateemisen vapauden ja yliopiston henkilöstön työhyvinvoinnin puolesta”, kertoi palkinnon perusteluista ihmisoikeuskomitean puheenjohtaja, professori Liisa Laakso.

Arkkiatri Risto Pelkosen nimeä kantava palkinto jaettiin toista kertaa. Pelkonen on yksi Suomen Tiedeakatemiain Ihmisoikeuskomitean perustajajäsenistä.

Palkintoteos toteutettiin yhteistyössä Taideyliopiston Kuvataideakatemian kanssa. Teoksen Crossfix Ruin on tehnyt taiteilija Henrik Härkönen. Taiteilija kuvaa kirjasinmetallista valmistettua veistostaan näin: ”Teoksen muoto muistuttaa raunioita. Se on viittaus maailman geopoliittiseen tilanteeseen sekä palkinnonsaajan aiheeseen, tutkimuksen ja sivistyksen alasajoon. Raunioiden tilalliset mittasuhteet muuttuvat eri puolilta katsoessa formaalin sommitelman kuitenkin pysyessä yhtenäisenä. Teoksen tarkastelu eri puolilta  muistuttaa tieteen hermeneuttista kehää. Tutkimuksen kysymysten  lisääntyessä tutkimustulokset saattavat etääntyä. Veistotaiteen vastaus on yhtenäinen formaali sommittelu, joka pysyy itseisarvoisena katsontakannasta riippumatta.”

Tapahtumassa järjestettiin paneelikeskustelu aiheesta Voiko taide puolustaa tiedettä? Emilia Palosen (Helsingin yliopisto) johdolla panelistit – näytelmäkirjailija, ohjaaja Juha Jokela, professori Anu Koivunen Turun yliopistosta, kulttuuritoimittaja Kirsikka Moring ja emeritusprofessori Thomas Wilhelmsson Helsingin yliopistosta – keskustelivat teatterin roolista sivistyksen ja tiedon puolustajana. Keskustelussa nousi esille muun muassa, kuinka taide voi edistää monialaista yhteistyötä tieteen ja taiteen välillä sekä olla erittäin tehokas tapa herättämään kiinnostusta tieteellisiin kysymyksiin. Taide voi auttaa kommunikoimaan tieteen merkitystä yleisölle, joka ei ole välttämättä tieteen asiantuntija.

”Tämä ihmisoikeuspalkinto antaa voimia tehdä taidetta aikana, jona maailma myrskyää ja tulevaisuus näyttää sumuisalta”, kommentoi teatterin pääjohtaja Mika Myllyaho kiitospuheessaan. Sen vuoksi Suomen Kansallisteatterille myönnetty palkinto on kunnianosoitus siitä, että tarvitsemme Dosentit-näytelmän kaltaisia esityksiä, joissa uskalletaan ottaa kantaa ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja taiteen avulla puolustetaan sekä sivistystä että totuutta.

Tapahtuman tallenne (kesto 2 tuntia) katsottavissa kokonaisuudessaan täällä: linkki tapahtumaan

Tapahtuman kuvaus ja ohjelma: linkki ohjelmaan

 

Teksti: Suvi Salmi

 

Helsingin yliopisto julkisti 20.3.2023 yliopiston uudet kunniatohtorit. Yksi toukokuussa vihittävistä kunniatohtoreista on kansleri emerita Krista Varantola, joka on edistänyt tutkimusetiikkaa ja toiminut aktiivisesti eurooppalaisten tiedeakatemioiden yhteistyöjärjestö ALLEAssa.

Kunniatohtorin arvo on yliopiston korkein tunnustus. Helsingin yliopiston promootioissa kunniatohtoreiksi vihitään tänä vuonna yhteensä 30 ansioitunutta henkilöä eri puolilta maailmaa. Yksi filosofisen tiedekunnan 11 kunniatohtorista on kansleri emerita Krista Varantola. Englannin kielen tutkija Varantola toimi uransa aikana Tampereen yliopiston rehtorina 2004–2009 ja yliopiston kanslerina vuosina 2009–2014.

Perusteena tunnustuksen myöntämiselle ovat erityisesti Varantolan työ kansainvälisissä tiedeakatemioissa sekä tutkimusetiikan parissa. 

“Olen erittäin iloinen, että tutkimusetiikan edistäminen tiedeyhteisössä nostetaan näin merkittävästi esille Helsingin yliopistossa. Avoin ja rehti tutkimus on tieteelle parasta, ja koko tiedeyhteisöllä on vastuu siitä, että tutkijalla on edellytykset toimia eettisesti”, Varantola sanoo.

Tämä näkyy Varantolan mukaan myös Euroopan tiedeakatemioiden yhteistyöjärjestö ALLEAssa (All European Academies), jonka hallituksessa hän on toiminut Suomen Tiedeakatemiain edustajana vuodesta 2016 aina viime vuoteen saakka. Varantola oli hallituksen varapuheenjohtaja vuosina 2018–2020, ja toimii edellen ALLEAn tutkimusetiikan pysyväiskomiteassa. ALLEAn päivitys EU:n tutkimusrahoituksen ehtona käyttämästä tutkimuseettisestä ohjeesta ”The European Code of Conduct for Research Integrity” valmistuu tänä keväänä. 

Lisäksi Varantola on edistänyt kotimaassa ja maailmalla tutkimusetiikkaa esimerkiksi neuvonantajana useissa EU-rahoitteisissa, tutkimusetiikkaan liittyvissä tutkimusprojekteissa. Hän on myös Euroopan unionin yhteisen European Research Area (ERA) -työryhmän jäsen. Kotimaassa Varantola toimi yhdeksän vuoden ajan Tutkimuseettisen neuvottelukunnan puheenjohtajana. Varantola on tukenut kansainvälistä tutkimusyhteistyötä ja tieteen vapautta osana Suomen Tiedeakatemiain Kansainvälisten asioiden toimikuntaa vuosina 2018-2022 ja Ihmisoikeuskomiteaa vuosina 2011-2020.

Lindau Nobel Laureate -tapaaminen järjestetään kesäkuussa 72. kertaa. Tapaamisiin osallistuu noin 600 nuorta tutkijaa ympäri maailmaa vaihtuvilta Nobel-tutkimusaloilta. Suomen Tiedeakatemiat esittää tapaamiseen suomalaistutkijoita.

Tapaamisessa nuoret tutkijat ja Nobel-voittajat eri vuosikymmeniltä vaihtavat ajatuksia tieteellisillä luennoilla ja vapaamuotoisissa keskustelutilaisuuksissa. Kesällä 2021 tapahtumaan osallistui tutkijatohtori Outi Haapanen Helsingin yliopistolta. Haapasen mukaan Lindau -tapaaminen oli mieleenpainuva, tavallisesta konferenssista poikkeava kokemus.

“Kuvittele, että samalla pienelle paikkakunnalle pakkautuu satoja tutkijoita samassa vaiheessa uraansa ja samalta tieteenalalta. Tapaamisessa syntyi paljon hyviä keskusteluja ja verkostoja. Meillä on edelleen aktiivista yhteydenpitoa joidenkin osallistujien kanssa.”

Haapaselle tapahtuman suurin anti on muiden nuorten tutkijoiden tapaaminen ja epävirallisemmat tilaisuudet. Keskustelutilaisuuksissa nuorilla tutkijoilla oli mahdollisuus kysyä Nobelisteilta esimerkiksi ura- tai elämänneuvoja. Keskusteluissa nousi esiin esimerkiksi tutkimuskentän tasa-arvo, sillä monet kemian ja fysiikan tutkimusalat ovat hyvin miesvaltaisia.

72. tapaaminen jatkaa pitkää historiaa

Lindau Nobel Laureate -tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa jo vuonna 1951. Tapahtuman tarkoituksena on tuoda yhteen eri sukupolvien, tutkimusalojen ja kulttuurien tutkijoita. Idea syntyi kahden fyysikon yhteistyöstä Lindaussa Saksan tieteellisen eristyksen päättämiseksi. Vuosien varrella tapahtuman osallistujat ovat laatineet julistuksia esimerkiksi ydinasevarustelun lopettamiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. 

Seuraava tapaaminen järjestetään 25.–30.6.2023. Suomen Tiedeakatemiat on Lindau -tapaamisen kansallinen kumppani, joka tekee ehdokkaiden esikarsinnan ja myöntää lupaavimmille hakijoille pääsyn varsinaisen hakemuslomakkeen täyttämiseen sekä kattaa valittujen osallistujien kulut. Lindau-alumni Outi Haapanen suosittelee tapahtumaa lämpimästi myös muille tutkijoille.

“Vaikka hakuprosessi on hieman raskas, niin Lindau-tapaaminen on todella ainutkertainen kokemus ja vaivan arvoinen.”

Tänä vuonna tapahtumaan matkustavat Helsingin yliopiston apurahatutkija Mari Toppinen sekä vuoden 2020 koronapandemian takia peruttuun tapahtumaan valitut lääketieteen tohtorit Eino Solje Itä-Suomen yliopistosta ja Janne Purhonen Helsingin yliopistosta.

 

Etiikan päivä kokosi Tieteiden talolle monitieteisen tutkijajoukon hyvän tieteellisen käytännön ja luonnon- ja ympäristöntutkimuksen eettisten kysymysten äärelle.

Vuosittainen Etiikan päivä järjestettiin Tieteiden talossa Helsingissä keskiviikkona 15.3.2023. Etiikan päivän järjestämisestä vastasivat tänä vuonna Tutkimuseettinen neuvottelukunta TENK, Geenitekniikan lautakunta GTLK, Suomen Tiedeakatemiat, Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE, Valtakunnallinen lääketieteellinen tutkimuseettinen toimikunta TUKIJA, Tieteellisiin ja opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelun neuvottelukunta TOKES.

Etiikan päivän ohjelma alkoi työpajatyöskentelyllä ja Tutkimuseettisen neuvottelukunnan uuden Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa (HTK) -ohjeen julkaisulla. HTK-ohje on tiede- ja tutkimusyhteisön itsesääntelyyn perustuva yleisen tason ohje, jolla pyritään edistämään hyvää tieteellistä käytäntöä ja ehkäisemään siihen kohdistuvia loukkauksia. 

Ensimmäinen HTK-ohje on julkaistu vuonna 1994, ja edellisen kerran ohje on päivitetty vuonna 2012. Vuoden 2023 HTK-ohjeessa korostuu hyvien tutkimuskäytäntöjen ja vastuullisen tutkimuskulttuurin edistäminen. Päivitystyössä yhtenä tärkeänä tavoitteena oli nopeammat prosessit tiedevilpin selvittämiseen, sillä viivytyksetön loukkausepäilyjen tutkinta on tutkijoiden oikeuksien kannalta keskeistä. Ohje on päivitetty tiiviissä yhteistyössä tutkijayhteisön kanssa.

 

Kuinka paljon luontoon voi puuttua ja miten vahingot estetään?

Etiikan päivän ohjelma jatkui seminaarilla “Kuinka paljon luontoon tarvitsee puuttua? Luonnon- ja ympäristöntutkimuksen eettiset kysymykset tutkijan näkökulmasta”. Seminaarissa kuultiin monipuolisesti tutkijapuheenvuoroja liittyen Etiikan päivän tämänvuotiseen teemaan geologian, metsäntutkimuksen, Amazonin sademetsän ja Tenon lohien näkökulmasta. Tutkijat kannustivat katsomaan luontoa niiden välinearvon lisäksi myös itseisarvon kautta.

Tutkimuskoordinaattori Anna Lintunen Helsingin yliopistosta nosti esiin, että metsiä voidaan tarkastella paitsi niiden välinearvon, myös itseisarvon kautta. Tutkimusprofessori Juha Hiedanpää Luonnonvarakeskuksesta puolestaan korosti, miten pyrkii tarjoamaan hallinnolle keinoja kehittää sääntelyä paitsi ekologisesti kestävämmäksi, myös sosiaalisesti oikeudenmukaisemmaksi.

Seminaarin viimeisessä osassa pohdittiin, miten luonnon- ja ympäristötutkimuksen eettisiä vaikutuksia voidaan estää etukäteen. Tutkijoiden puheenvuorot käsittelivät tutkimuksen aiheuttaman haitan merkittävyyttä, eettisen ennakkoarvioinnin tuloksia sekä TENKin toimenpiteitä haitan minimoimiseksi.

Tutkijapuheenvuoroja yhdisti vahvasti tutkimusetiikan, monitieteisyyden ja hyvän tieteellisen käytännön eetos. Tiede ei toimi tyhjiössä muusta maailmasta, vaan tutkimuksen ja yhteiskunnan välinen side on vahva. Yhteiskunnallisesti merkittävien kysymysten ratkaisussa tieteellä ja tutkimuksella on keskeinen rooli. Jotta erilaisia haasteita voidaan ratkaista, edellyttää se tutkimukselta hyvän tieteellisen käytännön mukaisuutta ja hyvää tutkimusetiikkaa.

CAETS:n uusi energiaraportti osoittaa, että kustannustehokkaista kasvihuonekaasuja vähentävistä teknologioista huolimatta päästöt kasvavat edelleen maailmanlaajuisesti. Raportissa ehdotetaan päästöjen vähentämiseksi energian sähköistämistä  ja olemassa olevien teknologioiden hyödyntämistä laajemmassa mittakaavassa.

Insinööri- ja teknillistieteellisten akatemioiden maailmanlaajuinen yhteistyöfoorumi CAETS (The International Council of Academies of Engineering and Technical Sciences) tarkastelee uudessa raportissaan teknologioita, joita voidaan hyödyntää kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi välittömästi seitsemällä keskeisellä alalla. Tarkasteltavia aloja ovat ruoka ja maatalous, rakennukset ja älykkäät kaupungit, öljy ja kaasu, kemikaalit, sementti, rauta ja teräs sekä tieto- ja viestintäteknologia.

Jo kehitettyjen teknologioiden käyttöönotto johtaisi raportin mukaan merkittävään päästöjen vähentämiseen ennen vuotta 2040. Teknologioiden käyttöönotto yksin ei kuitenkaan riitä saavuttamaan nettonollatavoitteita, jolla tarkoitetaan kasvihuonekaasujen vähentämistä 1.5 asteen tavoitteen mukaisesti, ja jäljelle jääneiden päästöjen neutralointia vuodesta 2050 eteenpäin. Siksi raportissa korostetaan myös uusiateknologioiden tutkimus- ja kehitystarpeita sekä lähes valmiiden teknologioiden (RD&D) roolia.

CAETS:n energikomitean jäsenten vuosina 2021–2022 kirjoittama raportti tarjoaa havaintoja, johtopäätöksiä ja suosituksia teollisuuden, hallitusten, ammattijärjestöjen ja kansalaisjärjestöjen johtajille sekä kansalaisille vuosien 2030–2050 kasvihuonekaasupäästöjä koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi.

Sähköistyminen on avainasemassa päästöjen vähentämisessä

Raportin mukaan kasvihuonekaasupäästöjen, erityisesti hiilidioksidipäästöjen, vähentäminen edellyttää energian sähköistymistä aina kodin lämmittämisestä ja ruoanlaitosta teollisiin prosesseihin. Päästövähennysten potentiaali riippuu sähkön lähteistä, minkä takia on tärkeää valita sähkön tuotantoon vähähiilinen vaihtoehto. Vähähiiliseksi luokiteltua sähköä ja lämpöä tuotetaan pääasiassa vesi-, aurinko-, tuuli- ja ydinvoimalla.

Vähähiilisen sähkön lisäksi päästöjen vähentämisessä keskeistä on vähähiilinen lämpö, ​​mukaan lukien auringon säteilyn suora lämpökäyttö, vähähiilisiä lähteitä käyttävät lämpöverkot ja teollisuuden hukkalämmön hyötykäyttö. Raportti huomauttaa, että joitain teollisia prosesseja, kuten sementin tuotantoa, ei voida täysin sähköistää.

Edellä mainittujen keinojen lisäksi päästöjä voidaan vähentää teollisuudessa syntyvän hiilidioksidin talteenotolla. Raportin mukaan hiilidioksidin talteenotto ja varastointi on välttämätöntä nettonollatavoitteen saavuttamiseksi vuosisadan puoliväliin mennessä.

Jo kehitettyjen teknologioiden hyödyntäminen tarvitsee tukea päättäjiltä ja kansalaisilta

Raportissa korostetaan päästöjen vähentämiseen tähtäävien toimien kiireellisyyttä ja ehdotetaan olemassa olevien teknologioiden laajaa ja nopeaa käyttöönottoa. Käytännössä tämä on kuitenkin vaikeaa toteuttaa nopeasti ja edullisesti kullekin maalle, alueelle ja toimialalle räätälöidyllä tavalla. Teknologioiden käyttöönotto ei ole mahdollista ilman hallitusten, kuluttajien ja kansalaisten laajaa ja pitkäjänteistä tukea.

Jotkut näistä teknologioista ovat jo hyödynnettävissä, kun taas toiset ovat pian tulossa käyttöönottovaiheeseen. Yhdessä nämä teknologiat mahdollistavat erittäin merkittäviä päästövähennyksiä. Raportissa kuitenkin korostetaan tutkimus- ja kehitystoiminnan tukemisen ja yliopistojen ja yritysten välisen vuorovaikutuksen kehittämisen tärkeyttä olemassa olevien teknologioiden parantamiseksi ja uusien kehittämisen edistämiseksi. Tämä tarjoaa mahdollisuuksia tutkia uusia mahdollisuuksia vähentää kasvihuonekaasupäästöjä maailmanlaajuisesti seuraavien 27 vuoden aikana.

Lue raportti: https://www.newcaets.org/wp-content/uploads/2023/02/CAETS-ENERGY-REPORT-2022.pdf

CAETS (The International Council of Academies of Engineering and Technical Sciences) on insinööri- ja teknillistieteellisten akatemioiden maailmanlaajuinen yhteistyöjärjestö. Suomen Tiedeakatemiat on CAETS:n jäsen. Ensi vuonna yhteistyöjärjestön puheenjohtajana toimii Turun yliopiston vararehtori Mika Hannula. 

Suomen Tiedeakatemiain isäntäakatemia vaihtuu viiden vuoden välein. Vuoden 2023 alusta Tiedeakatemiat on toiminut Suomen Tiedeseuran tiloissa Kaartinkaupungissa. 

Kun Suomen Tiedeakatemiat perustettiin vuonna 2018 tiedeakatemioiden yhteistyöneuvostoksi, perustajat sopivat, että sen isännyys kiertää akatemioiden välillä. Ensimmäiset viisi vuotta Suomen Tiedeakatemiat vietti Suomalaisen Tiedeakatemian tiloissa Mariankadulla. 

Nyt Kruununhaka on vaihtunut Kaartinkaupunkiin, kun Tiedeakatemiat muutti vuoden 2023 alussa Suomen Tiedeseuran tiloihin, osoitteeseen Pohjoinen Makasiinikatu 7 A.

Vuonna 1838 perustettu Suomen Tiedeseura on tiedeakatemioista vanhin. Se on monitieteellinen tiedeakatemia, joka julkaisee kirjallisuutta, järjestää tilaisuuksia, myöntää apurahoja sekä tukee poikkitieteellistä ja kansainvälistä yhteistyötä. Seuraan kuuluu matemaattis-fysikaalinen, biotieteellinen, humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen osasto.

“Muutto ja uuteen organisaatioon asettautuminen on sujunut jouhevasti. Vastaanotto on ollut erinomainen”, Suomen Tiedeakatemiain akatemiasihteeri Arto Miettinen kertoo.

Uusi isäntäakatemia vaikuttaa Tiedeakatemiain fyysiseen osoitteeseen ja vastaa sen oikeudellisista sopimuksista. Muuten työ jatkuu ennallaan tieteen vaikuttavuuden vahvistamiseksi Suomessa ja kansainvälisesti.